Testamentti

Jäähyväiset

Jekku ja Liinu, te olette nyt valmiit yhdessä ottamaan vastuun laumasta ja pitämään huolta Kotiorjasta. Liinu on jo ottanut vastuuta metsästyshommista, hän voi jatkaa sitä. Toinen tehtävä Liinulla on olla Kotiorjan lämpöpatteri, sekin Liinulta sujuu luonnostaan.

Jekku sun harteille tulee enemmän vastuuta. Vastuuta, johon olen sinua nämä puolitoista vuotta kasvattanut. Pidä Kotiorja liikkeessä, hyvässä ja pahassa. Vie sitä harrastuksiin, hyödyt siitä itsekin. Muista kisoissa välillä antaa sille onnistumisen iloa, muuten voit toteuttaa itseäsi, ei pidä liikaa asettautua annettuihin rajoihin, se tappaa luovuuden. Kotona muista tarkistaa pöydät ja hyllyt aika ajoin. Tutki reput, kassit, kaikki, myös vieraiden, ei voi koskaan tietää mitä hyödyllistä löytyy. Vartioi laumaa, tunnista äijät, puolusta! Sun täytyy huolehtia tästä, Liinu ei osaa erottaa todellista uhkaa, vaan puhkaa turhistakin.  Pidä Jekku vieraat järjestyksessä, tämä on meidän koti ja sinä määräät täällä.

Mun täytyy nyt mennä. Husaarit ovat mut kutsuneet.

Teidän ainoa oikea johtaja, Manta.

Iloista tokoilua

Tänään meikäpojalla oli oikein tehopäivä. Oikeestaan se alkoi jo eilen, kun käytiin Jokioisilla ajaa jälkee pellolla. Siel oli noit mun isosisaruksii ja sit sisko Hipsu ja mää. Ajettiin kaikki tosi superisti. Mä sain ottaa sit vielä pienet hakutreenitkin, melkein tajusin mitä piti tehdä, no mul oli ainakin kivaa :)

Tänään aamulla suunnattiin TSAUn hallille. Siel ei ollukaan aksaesteitä, vaan kouluhommia. Eka mentiin paikallaoloon. Mun viereen parkeeras sellainen hemaiseva neiti buudeli, joka alkoi sit tietty heti heittää flirttii, mä sille et "Joo joo, I'm your man, mut hoidetaan tää paikallaolo ekaks". Se jätti mun viekottelut sit, mut alkoi käydä levottomaks, ens sit tiedä, et luuliks se et annoin pakit, kun sen oli niin vaikee olla siinä sit ja se alkoi liikehtiä istumaan ja seisomaan ja istumaan ja maate ja sit se päätti lähtee sen toisella puolella olevan böönan luo ja ne mimmit alko leikkii. Sit mä en voinu enää jäädä siitä hauskanpidosta paitsi. Iitu ei tykänny ja tuli heti ottaa munt pois. Saatiin uusinta lupa, mut päätettiin et tehdään yksilöliikkeet eka.

Meikä meni hyvällä fiiliksellä kehään ja ekana tehtiin seuraaminen hihnassa. Iitu ei mokaillu yhtään, saatiin kymppi! Sit sama ilman hihnaa, siinä lopussa meikä vähän sekos ja menin täyskäännöksessä epähuomiossa Iitun oikealle puolelle ja hetken kesti et löysin perusasentoon, saatiin 8 pistettä. Maahanmenossa olin hiukan hidas, saatiin kasi. Luoksetulossa mulle kävi se vanhanaikainen, et odotin niin paljon sitä laukkaosuutta, että käskyä odotellessa epähuomiossa valahdin maahan, tästä 8 pistettä myös. Seisominen meni aikas kivasti, jostain tuomari nappas pisteen, eli saatiin 9p. Hyppy oli muuten täydellinen, mut ihan snadisti keulin siinä perusasentoon siirtymisessä, pisteet 9.

Sit mentiin uusiks paikallaoloon. Mä siinä sit heti kattelin, et kumpi näistä böönista lähtee eka ja kun kumpikaan ei lähteny, niin mä päätin tehdä aloitteen. Virhe. Iitu haki munt heti pois. 0 pistettä. Ai ni luoksepäästävyydestä sain kympin, oli ihan paikallani, en kauheesti tykänny siitä, et se äijä tuli siihen sillain moikkailee. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9 pistettä.

Yhteensä siis 147 pistettä. Nyt sit kuulemma treenataan paikallaoloa taas lisää ja siihen keksitään mitä erilaisimpia häiriöitä.

Iitu mietti, et riskillä laitto mun nimeks Jekku, mut onneks oon virallisesti Pikkuhukka, ni oon niin kiltti ja iloinen. Meillä oli yksilöliikkeissä kyllä tosi kivaa kehässä tänään :)

Kokeen jälkeen haettiin tädit ja mentiin jäljelle. Iitu teki meille kaikille jäljet pellolle ja sit käytiin lenkillä. Lenkin jälkeen Iitu meinas et se laittaa meikän paikallaoloon ja häiriköi sitä paikallaoloa Mantan kanssa. Vaan Mantapa keksi huipun jutun. Heti kun meiltä oli pannat irti, niin se huus mulle et "nyt Jekku mennään ajaa jälkiä, täysillä karkuun!!". Lähdettiin juoksee ihan täysillä kohti Liinun jälkeä. Iitu huus ihan hirveesti, niin mä palasin autolle. Manta ei palannu. Iitu suuttu ihan hirveesti ja lähti juoksee Mantan perään karjuen. Mää juoksin kans sinne pellolle. Manta oli vetäny jo Liinun jäljen lopusta kasan nameja ja paineli jälkeä syöden aina välillä sieltä. Iitu karju sitä maahan, mut se ei totellu (mä tottelin), ennen kuin oltiin jo aika lähellä, silti se lähti siitä vielä pari kertaa ihan täysillä. Huh, oli kyl hurjaa menoa, Manta on niin rohkee ja villi. Mä jäin sinne pellolle maahan, kun Iitu lähti viemään Mantaa autoon. En uskaltanu liikkuu, kun Iitu oli niin hurjana. Sit Iitu huus mulle et "Tuu Jekku vaan" ja mä seurasin sit niiden takana ihan helpottuneena. Ja kaiken tän jälkeen Manta vaan silmät loistaen hoki, et "Manta on viisas, Manta on nopee, Mantan hoksottimet toimii" ja sit läksytti mua, kun en lähteny sinne rosvoretkelle mukaan, vaan tottelin Iituu.

Iitu sit rauhoittui hetken ja sen jälkeen mentiin mun jäljelle. Mulle oli tehty serpentiiniä, oli aika haastavaa, kun tuuli jonkinverran. Oli keppejäkin, neljä, mä ilmasin ne ja sain palkkaa. Liinu ajoi oman jälkensä kuulemma hienosti, vaikka Manta-täti ja Iitu olivat kävelleet sen päältä ja Manta syöny loppupalkan. Manta oli vetäny oman jälkensä aivot ihan surraten ja melkein takajalat tutisten, häntä koipien välissä keskittyen.

Käytiin välillä nopsaan kotona ja sit mentiin vielä valssitreeniin. Mä vedin hyvin ja täysillä, Iitu oppii ehkä kans joskus ja joku kohta sujuikin jo jotenkuten. Mut se sanoi et parasta oli olla just meitsin kanssa valssinpyörteissä. Oon Iitun Kultapoika <3

Kuvassa oon Pian kaa PK-rotumestiksissä. Mä osallistun niihin sit isona poikana. Olin mää kyl jo toko-rotumestiksissä, niistä onki unohtunu kirjottaa. 

Jekku äänessä - Seireenin kutsu

Tää Mantan päivis on ollu aika vähillä päivityksillä, ei taida Kärtty-täti enää jaksaa jakaa viisauksiaan. Kyl se tossa vielä huhtikuussa yhdessä kokeessa kävi ja jotain osioita oli menny ihan onnistuneestikin, mut niin kipiä oli, että ei kaikkee voinu kunnolla tehhä. Täti on siis lähinnä ollu saikella, hirveen kärttyisäkin se on, puri meitsiäkin yks päivä. Mut hei, meitsi on päässy areenalle, niin taidanpa herättää tän tädin päiviksenkin henkiin.

Se oli viime keskiviikko, kun Iitu tuli töistä kauheella höngällä, et nyt mennään kuule jätkä tokokokeeseen. Ei muuta kun autoon ja nokka kohti Uuttakaupunkia. Siellä oli aivan upea kenttä, jalkapalloilijoilta peritty, luultavasti se oli Iitun mielestä eritavalla upea, kun meitsin mielestä. Eka siin sit ilmoittauduttiin ja meikän siru luettiin, olin kuulemma hienosti sirua luettaessa.

Sit mentiin oikein porukalla sinne tokokehään, Iitu oli jostain syystä hiukan erikoinen, ihan kuin sillä olis ollu jalat spagettia, keitettyä spagettia, eikä edes mitään al dente, vaan hiukan liian pitkään keitettyä. Pysyi kuitenkin jaloillaan. Kehään mennessä moikattiin tuomarisetää. Meitsiä ennen ollu koira veti kauheet slaagit siinä ja mäkin sit katoin vähän, et olisko tässä nyt kyseessä joku paljon puhuttu "äijä", mut ei se ollu, kiva setä se oli. Asettauduttiin sit riviin ja se setä kävi vielä uudestaan moikkaamassa ja kysymässä et ketä oli tullu paikalle. Tää on hauska laji, sain siitä kympin, kun olin ihan kiltti ja paikoillani. Sitten meidän piti mennä maate ja meikä heitti lepposasti lonkka-asentoon, aattelin et rennosti vaan. Ohjaajat lähti toiselle puolelle kehää ja me jäätiin paikoillemme. Siinä sit oltiin, oli aika tylsää. Kattelin ympärilleni, et josko jossain olis jotain kivaa seurattavaa, mut ei mitään. Sitten alkoi tapahtumaan. Se meikän viereinen ihana tyttö heilutti mulle häntää ja kysyi, et "leikitäänkö?". No hei, jos hemaiseva tyttö pyytää, ni meitsi oli messissä! Vedin siinä pienet kiemurat, leikkiinkutsun ja hiukan kävin haistamassa, mut ei se mimmi itte lähteny mihinkään, ni meitsi heitti sit siihen viereen maate, korvat sillain asennossa "I'm your man". Mut se loppui sit siihen, näin et Iitu lähestyi ja menin sitä vastaan. Hitsi, en mä yhtään muistanu, et meillä oli se paikallaolo ollu siinä kesken. Saatiin nolla. Iitu kävi kysymässä tuomarilta, että saadaanko jatkaa, niin tuomari sanoi, että saadaan, kun olin ollu kiltti ja kun eihän nuori mies luonnolleen mitään voi.

Sit käytiin vähän kävelee ja ottaa parit koirakoululiikkeet. Kohta mentiin uudestaan kehään, tällä kertaa kahdestaan. Iitu oli taas hiukan outo, vähän mä sitä ihmettelin, mikä lie tullu sille. No, ekana liikkeenä oli hihnassa seuraaminen, meni ihan kivasti, Iitu paineli aika kovaa mut pysyin mukana, saatiin 9,5p. Sitten mä haistoin sen, ihana haju, siis aivan huumaava, tajunnan räjäyttävä, niin hekumallinen, että kaikki muu ympärillä unohtuu....ja mä haistelin ja haistelin ja maistelin sitä nurmee. Jossain kaukaisuudessa kuulin Iitu hokevan mun nimee ja jotain muuta, mut se kuului niin kaukaa, että ei iskeytyny tajuntaan. Sitten Iitu otti meikää pannasta ja vei hiukan eri kohtaan, mut en mä mitään tajunnu, paitsi sen tuoksun, joka veti meikän kuin magneetin takas sinne nurmeen. Taas sama homma sit alusta, no sit mä vähän heräsin tähän maailmaan ja huomasin suoraan edessä, et joku ihana ihminen oli tullu meikää kuvaamaan sinne kehän laitaan, menin moikkaamaan :) Iitu sai jonku kohtauksen ja alkoi hihkua meikää takas kehään, juuri kun mä olin huomannu, et se hekumallinen paikallaolotyttö ja joku sen kaveri olivat ilmaantuneet treenaamaan kehän laitaan. En sit menny kuitenkaan sinne, kun aattelin et Iitun huumori voi siinä kohtaa loppua. Räpiköitiin siitä seuraamisliikkeen loppupaikalle. Vapaana seuraamisesta siis 0.

Sitten oli vuorossa liikkeestä maahan, hiukan Iitulla kesti, et sai meikän taas ajantasalle ja sit mentiin, saatiin tästä 9p. Sitten luoksetulo ja tän mokas Iitu. Meikä oli taas hiukan omissa maailmoissa, kun katsoin niiden kahden koiran treenejä ja mietin, et meniskö sittenkin vielä pyytää sitä tyttöä leikkimään. Jäin kuitenkin istumaan ja liikkuri sanoi "jätetään koira", Iitu lähti ja pysäs samantien, jolloin meikä luuli et piti sittenkin lähteä mukaan. Mitä ihmettä se oikein sekoili, et "ai ni, sainko mennä?" Mä luulin et se olin mä, joka oli ekaa kertaa tokokokeessa??? No treenin vuoksi se jätti munt uudestaan ja siitä luokse, muuten vedin hyvin, mut menin epähuomiossa maahan, kun piti siirtyä edestä sivulle. Sittenpä oltiinkin siinä ihanassa tuoksupaikassa ja meitsi oli taas sen hekumallisen hajun viemää. Ei saanu Iitu enää meikään kontaktia, en vaan voinu sille mitään, et se haju vei mut ihan mennessään. Sit Iitu sanoi tuomarille, että me keskeytetään, kun pojan ajatukset on nyt ihan naisissa. Tuomari sanoi taas vaan, että terve nuori mies. No mut, siis niinhän mä olen! 

Kehän jälkeen Iitu oli hiukan kiree. Sitä otti hitokseen paljon päähän se meikän pelleily paikallaolossa. Sanoi olevansa hämmentyny, kun meikä ei oo aikasemmin, siis treeneissä uppoutunu hajujen maailmaan, vaan oon aina keskittyny hommiin. Lähdettiin sit kävelee ravirata pari kertaa ympäri, kun koe jatkui vielä avoimella luokalla ennen kuin oli palkintojen jako. Käytiin kiipeilee vanhassa katsomossa ja treenattiin ekaa kertaa tänä kesänä pudotetun esineen noutoa. Hyvin mä ne vedin, vaikka välillä unohdin ottaa sen kaulapantani sieltä mukaan, mut sit sain juosta toisenkin kerran :D AVO-luokan jälkeen käytiin kehässä tekemässä vielä ALOn liikkeet ilman et sain palkkaa, paitsi hyppyä, kun se oli jo laitettu pois. Vedin kaikki ok. Pari kertaa yritin haistella, mut Iitu oli nyt niin tiukkana et ei onnistunu.

Kotimatkalla Iitu osas jo miettiä sitä, et meikä teki kuitenkin noi pari liikettä hienosti ja et olin kaikille koirille kiltti, vaikka kaikennäköiset kulkijat menivät ihan vierestäkin ohi siinä kun odoteltiin luokkia. Yks sakemanni (joka muuten teki ihan samat kuin mä kehässä) vaan sano mulle tosi rumasti, niin murisin hiljaa takas, mut Iitu sanoi että ei saa.

Et sellanen eka tokokoe. Katsotaan milloin jatkoa seuraa. Perjantaina käytiin treenaa hekumallisen hoffi-Hipsun kanssa, yhtään ei saanu haistaa sen paikallaolo paikkaa, vaik siinä oli ihanat hajut. Rauhan kanssa karattiin leikkimään paikallaolosta. Tuosta tuli vähän pahat palautteet, Iitu sanoi tosi rumasti. Tuijotin sit sen jälkeen tiiviisti Iituun, vaikka teki mieli kattoo josko Rauhan kanssa taas spurtattais. Sit sain isot kehut. Hirveesti tulee kuulemma nyt paikallaolotreeniä.

Täs pari kuvaa kokeesta. Kuvat Julia Vornanen

Väittääkö joku, et TOKO on tylsä laji?

Noo, täytyy myöntää et meitsikin on pitäny tota tokoa ihme nysväyksenä, mut hei, ei sen tarvii olla niin. Bono-bortsuhan sen jo kertoikin mulle aikasemmin, et VOI-luokassa on paljon kivoja liikkeitä, joissa voi keksiä kaikkee.

Oltiin tänään siis Kotiorjan kanssa TOKO-kokeissa Janakkalassa ja luokkana VOI. Ihan ekaks täytyy kommentoida, et tosi kiva hei ilmottaa meitsi kokeeseen, vaikka ei oo treenattu vielä kaikkia liikkeitä kuntoon. No, vastapainoks Kotiorjalle pikku-ylläreitä olevinaan varmoissa liikkeissä. Oli Kotiorjallakin jännää, kun yritti tiirailla, et miten voittajassa kuuluu mitäkin tehdä, mihin hihnat, miten paikallaolosta koirien luo (viereen vai taakse) ja kyseli tokotukihenkilöltäkin vielä jotain ennen suoritusta.

Ekana paikallaolo, yhtä ällöö kuin aina, siel sit oot keskellä kaikenmaailman koiria. Pisteitä 10.

Sitten yksilöliikkeisiin; niistä ekana hyppynouto, meitsi veti täysillä, mut korjasin perusasentoa luovutuksen jälkeen ihan itse, tuomari huomioi tämän pisteissä mun mielestä ihan väärin päin, sehän oli viisautta joka olis pitäny palkita! Pisteet 8. Seuraavaksi tehtiin luoksetulo. Vedin taas täysillä (ilmeellä, "mä tuun täysiiiii"), en huomannu et Kotiorja olis edes yrittäny pysäyttää ja maahan se ei sit oikeesti tajunnu käskee, kun oli niin hämmästyny tilanteesta. Tässä käytin siis klassista "harhaanjohtamista". Harhaanjohtaminen tehdään niin, että treenataan 20 viimesintä kertaa "täydellisesti" ja sit pistetään kokeessa ranttaliks. Pisteet 0.

Seuraavaksi istuminen, se olis ollu kiva yllärinollaus, kun oon sitä liikettä koko urani treenannu, mut tänään vedin kympin. Sitten ruutuun. No, eihän meitsi tienny, et ne osaa Janakkalassakin tehdä ruutuja, enkä sit heti löytäny sitä. Mut toisella kertaa mä löysin sen, siihen oli laitettu keltaset tötsät. En kuullu mitään käskyjä kun oli niin siistii, et löysin sen, tulin siis ihan täysillä kertomaan Kotiorjalle, et mää löysin sen, Jee!! Tuomari ei arvostanu, vaikka sitä nauratti (kävin sit sillekin kertoo et mä löysin sen ruudun). Pisteet 0.

Sit seurattiin, perusasennot oli kuulemma huonot, mut muuten meitsi veti kuulemma "ihanalla paatoksella", pisteet 8,5. Seuraamisen jälkeen tais tulla tunnari. Ne oli tehny sinne kivan rivin ja meitsi luuli, et mun tehtävä on laittaa ne kapulat sit päällekkäin pinoon. Laitoin jo yhden ja sit muistin et "ei hitto, tää olikin sen -oma" ja etsin sen ja vein Kotiorjalle. Pisteet 0, tässäkin jäin miettimään, et ihan tosi, ei yhtään pistettä kapuloiden pinoamisesta?

Tunnarin jälkeen metallinouto ja kun liikkuri oli näin sanonu, ni meitsi lähti heti noutamaan, olinhan mä huomannu et se metallikapula oli sen yhden tädin kädessä. Mut ei sitä saanukaan sieltä noutaa, vaan piti tehdä ihan perinteinen nouto. No, Kotiorja pisti vähän haastetta ja heitti kapulan niin, et se jäi pystyyn. Mietin sekunnin ja nappasin kapulan. Luovutus vino (onks tää nyt näin tarkkaa) pisteet 9. Lopuksi kaket. En sit yhtään kuullu sitä ekaa käskyä toisellakaan käskyllä, muita tein aina kun kuulin ekalla tai sit viimestään tokalla. Pisteet 0.

Kokonaisvaikutus 10, huomaa kuulemma, et meillä on kehässä hauskaa :D Sentään joku vaikutus oli meitsi liikkeidenväli-fiilistelyillä. Kotiorja ei ihan niistä meitsin pomppimisista niin tykänny, kun sitä sit aina pelottaa, et keksin vielä jotain muutakin hauskaa.

Ei siis tulosta ekasta voittajankokeesta. Treeniä kuulemma jatketaan ja sit taas koitetaan. 

Täti ei oo vielä tajunnu

Hah, Kärtty-täti luulee olevansa niin viisas, mut se ei oo vielä tajunnu, et palkinnot voi pokata pelkällä pönöttämiselläkin. Jatkakoot vaan sirkustemppujen tekemistä, meitsi pääsee vähemmällä. Tänään mätsärissä pentujen BIS 4. Ei mulla muuta. 
t. Jekku, lauman viisain mudi.

 

Kotiorjan nostatus

Tuolla facebookissa on ehditty jo epäilemään, et  meitsille olis tapahtunu tänään laskuvirhe tai et olisin menny lahjomaan tuomarit tänään. Mut hei, siis ei, ei, ei. Olette taas unohtaneet, että mudin elämantarkoituksena ei ole ainoastaan itsensä hauskuutus ja Kotiorjan nolaaminen. Jossain kohtaa tarvii mennä eteenpäin. Siihen on kaksi syytä: Kotiorjaa ei voi vajuttaa niin maanpinnan alle, että se lakkaa viemästä treeneihin ja toisekseen uusi luokka, uudet kujeet ;)

Tänään siis päätin, et voin nostaa meidät TOKOssa voittajaluokkaan. Oltiin Janakkalassa. Pisteitä kertyi seuraavasti:

Ekana oli seuraaminen, Kotiorja oli ihan koomassa, tajus varmaan sen zeniläisyyden hiukan väärin, siinä sit meitsikin ihmetteli, et meinaaks se oikeesti vetää koko kaavion hengittämättä. Ja sit se meni vielä tekemään ihme äkkikäännöksiä. Pisteet 8,5

Sitten oli vuorossa maahanmeno, hiukan innostuin pomppaamaan takas perusasentoon, kun Mari sanoi "käsky", 9p. Luoksetulossa kyseessä on ihan vaan se, et en mää ehdi pysähtyä sillä matkalla, yritin kyllä, pisteet 5. Seisominen on aina niin vaikeaa, kun ei yhtään tiedä, et jos Kotiorjaa häipyykin paikalta, ni kandee hiukan olla varppeillaan, siinä tuli sit pari askelta otettua 8p.

Noudon meitsi veti taas täysillä 10 pistettä. Kakeissa en kuullu sitä toista istumista heti ekalla käskyllä, pisteet 9. Ja Kotiorjan ilostuttamiseksi en varastanu hyppyyn, vaan odotin käskyä ja maltoin istuakin sinne, tosin aika verkkaiseen tahtiin, kun ajattelin et jos pääsiskin heti pomppaamaan takas, pisteet 9,5.

Paikallaolo oli vikana ja siinä kohtaa ajattelin pitää hiukaan hubaa. Oltiin menossa kehään ja Kotiorja otti meitsiltä hihnan pois, kun sen mielestä on parempi et meikä olis niinku hallinnassa. No enpä heti ollu, heh. Bongasin toisen kehän tuomarin tuolilta istumasta ja hänellä oli aivan mahtavan herkullisen näköinen voileipä siinä. Ei muuta kuin salaman nopea täsmähyökkäys leipään. Hitsi et oli nopeet reaktiot sillä tuomarillakin ja välipala jäi saamatta. Menin sit kehään kiltisti, vähän murrasin hiljaa sille toiselle naapurille, et tajuais olla kunnolla. Mut ei se silti ihan tajunnu, vaan tuijotti meitsiä koko ajan. Ällöö, katsoin toiseen suuntaan kaikki ne pitkät minuutit. Koska tilanne oli äärimmäisen tukala, niin piti oikein kaula pitkänä tuijottaa niitä ohjaajia, kun ne palasivat, et kuka on mun orjani. Onneks se tuli vielä hakemaan meitsin, huh. Paikallaolosta 10 pistettä.

Kokonaisvaikutelmasta sain kympin(10) myös, varmaan tein just sillä hyvän vaikutelman, kun kävin hauskuuttamassa tuomaria kertomalla, et voin nostaa sen tippuneen kynän tai ainaksi kattoo sen taskut jos jotain on sinne jääny ja tarkistaa kansionsa hauskat tupsut.

Yhteensä siis 172 pistettä ja sijoitus 3./18. Meitsi vetäs siis palkinnot kaiket kotiin ja nyt päästään keksimään jotain kivaa voittajaluokkaan! Sain vielä hampparin palkaks matkalla, kun aamulla kellon soidessa Kotiorja sanoi "onks täs mitään järkee? Vedä ykkönen, ni saat hampurilaisen".

Siis toi meidän Jekku on niin daiju. Lällätteli mun voittaman lelun kanssa, et "vitsit miten helppoo toi toko, kävin tekee parit perusasennot Janakkalan hallissa ja voitin tämmösen lelun" Aaargh, hiukan piti sille kertoo, et MEITSI VOITTI SEN LELUN, et sää!!

Otetta tiukemmaksi

Meillä on ollut aika tylsää nyt joulukuussa. Ensinnäkin, ei olla päästy riekkumaan lumessa kuin kerran, kun lunta oli vaan niin vähän aikaa ja toisekseen meidän kuljetuskalustomme corolla meni lakkoon yks ilta kun oltiin juuri lähdetty kohti metsää. Siinä sitten odotettiin tienposkessa hinausautoa. Onneks oltiin lähellä kotia, niin jatkettiin siitä sitten kävellen lenkin kautta kotiin. Hinausauton kuskille huudettiin oikein kolmissa mudein, et se ei saa sit varastaa meidän corollaa, mut Kotiorja antoi sen kuitenkin viedä corollan, kun ei sillä päässy enää ajamaankaan. Sepä olikin sitten parisen viikkoa korjauksessa ja me ei päästy paljon yhtään treenaamaan. No, mut mä olen sit terästäny hiukan otettani useammalla saralla.

Yhtenä päivänä tajusin, että meillä on ollu tää sama sohva jo varmaan kuus vuotta ja päätin vihdoin korkata sen. Kotiorja ei tykänny yhtään kun maistoin vähän yhtä kulmaa. Täytyy jatkaa joku toinen kerta, kun nyt se vahtii sitä hiukan liian tarkkaan. 

Kotiorja ja muut omasta mielestään vitsikkäät mudi-ihmisiksi itseään kutsuvat ovat keksineet häväistä koko mudiyhdyskunnan. Olivat painaneet pipoja, joissa on kuva räyhäävästä mudista. Tämä menee jo liiallisuuksiin. Lauman puollustaminen on kunnia asia monelle meistä, eikä siitä tarvitse alkaa irvailemaan. Kehoitan nyt kaikkia teitä mudilukijoita ryhtymään toimiin asian suhteen, itse aloitin jo ja ottakaa esimerkkiä!

Jekku on kasvanut mielestään isoksi pojaksi. Olen opettanut nulikkaan repimistaisteluissa. Se on olevinaan niin cool, että pitää vaan rätistä kiinni, kun meitsi tempoo kunnolla. Mut kylläpähän irroittaa otteensä, kun otan tiukemman ilmeen ja latelen sellaiset kirosanat, mitä toi kakara ei ole edes vielä eläissään kuullu. Sentään jotain vaikutusvaltaa meitsillä vielä.

Tänään päästiin painelemaan metsässä täysillä ja löysin ihanan paskakasan, josta otin kunnon tuoksut ja maalaukset turkkiin. En tajuu, et miks Kotiorja pesi mun vaivalla hankittuja hajusteita metsässä sammaleella ja kotona shampoolla ja totesi, et onneks ei sentään ollu ihmisen. Ei se ymmärrä koiranelämästä juuri mitään. Vähän tuli kroppa kipeäksi juoksemisesta ja loppumatkan himmailin Kotiorjan perässä. Ei oikein parin viikkon takaiset osteopaatin hoidot tällä kertaa auttaneet.

Hyvää joulua kaikille! Muistakaa olla tarkkoina, niin varmasti saatte varastettua palan kinkkua ja piparia (pipari on parasta sinihomejuustolla!).