Meitsi on tänä vuonna unohtanu tän päiväkirjan pitämisen ihan kokonaan. Noo, tässä tulee ihka uus teos, kun vuodatus alkoi reistaamaan ja meni hävittämään meitsin hienoista kirjauksista kuvia.
Vuoden alkupuolisko meni kaikenmaailman kuntoutuksissa ravatessa; oli vesiallasta, hierontaa, kiropraktikkoa ja yks osteopaattikin antoi meikästä arviotaan. Ei ne varmaan hukkaan menny ne hoidot (vaan mudiin, heh), mut täytyy myöntää, et aika kipiä olin. Kolotusta oli siellä ja täällä. Ihan tylsääkin oli, ei päässy treenaa, eikä kunnon lenkeille. Vaan sitten, mun hyvä ihmisystävä suositteli vielä yhtä osteopaattia ja niinpä Kotiorja vei meitsin tämän tädin vastaanotolle Turkuun kesäkuussa. Olikin muuten kiva retki sinne keskustaan, sitä mää vaan en ymmärrä, et miks en päässy ravintolaan. Niin monta ovea oli kutsuvasti auki ja terassit auenneet, mut ei, ni ei. Kotiorja on varmaan taas niin pihalla maailman menosta, että ei tiedä, et koirat pääsee nykyään ravintoloihin, ainakin osaan niistä. No, se hoitaja sit arvioitsi meikää ja veivas mun jäseniäni ja totes, et -kyl tää kuntoon tulee, kun saadaan nää toimintahäiriöt pois. Kotiorja sai sit ohjeet, et miten meikää veivataan iltaisin ja siitä seuraavat kolme viikkoa sit veivattiinki. Ja voitte uskoa, et ei ollu noi Kotiorjan otteet sit yhtä miellyttävät, kuin sen oikean hoitajan. Mut ei se mitään, sen kolmen viikon jälkeen mulla olikin jo paljon parempi olo ja sain alkaa treenaa!
On ollu kyllä ihan huippua sen jälkeen. Oon saanu juosta paljon metsässä, käydä uimassa ja sit tosiaan treenaa. Hakuu, jälkee ja tottista. Käytiin sit elokuun alussa Piirinmestiksissä etsintäkokeessakin jo. Maastot meikä vetäs aika kivasti. Mitä nyt jäljen janalla Kotiorjan takia tuli sekoiltua. Tottiksessa meikä ei sit jaksanu keskittyä, vaan oli hiukan huono-olo, niin vetelin siinä heinää sitten lääkkeeks. Et ei sit tullu tulosta, eikä mestaruutta tänä vuonna. Mut saavutus sekin, et neljännen kerran meikän koeuran aikana vetäsin 68 pistettä tottiksesta. Et ei se paljosta jääny.
Viime löördaagina oltiin sit jälkikokeessa. Se olikin vähän hassu päivä, kun Kotiorja oli vieny meidät Liinun kanssa illalla Kauhulan perheeseen hoitoon ja sit se tuli aamulla suoraan yövuorosta hakee meitsin. Meikä oli heti ihan kympillä mukana: Yes, kokeeseen! Ekaks oli jälki, jonka ennakkotietona oli, et hankalat maastot, joista ei yleensä tuloksia heru. No, vetäsin siitä janalta täydet ja ajoin Kotiorjan mielestä tosi hienosti, vaikka pari kertaa tuli pahat peuranjälki-sekoilut. Keppejä löytys vaan neljä ja aika oli tullu käytettyä viittä minsaa vaille kaikki, ni ei auttanu ihmetellä, vaan mentiin palauttamaan kepit. Sain paljon kehuja Kotiorjalta. Seuraavaks oli tottis ja mulla oli oikein hyvä fiilis lähtee sinne. Ilmoittautumisessa se meikän pari meinas ottaa vähän turhan tosissaan ja listiä meikän siihen paikkaan, mut onneks Kotiorjalla oli salamannopeat reaktiot ja se ehti väliin. Aattelin vähän nostattaa Kotiorjan fiiliksiä ja pysyin skarppina paikallaolossa. Sit vetäsin seuraamisen vähän unessa, mut istumisen ja maahanmenon, niin kuin kuuluu. Sit tuli mieleen, et nyt toi Iitu lähtee leijumaan ja seisomisessa sainkin tosi hyvän hajun siitä kentästä nokkaan. Ja mikäs siinä haistellessa, kun Kotiorja oli niin kaukana, ettei ylttänyt kajoomaan. Oli ihan pakko vielä merkata se paikka ja sit vetäsin täysillä luoksetulon ja Kotiorjaa päiseen, hähä, olin mää kokoajan kuullu, kun se mua sen kolme kertaa kutsu. Sit Kotiorjaa alko vissiin kiristää joku, kun noutojen käskyt tuli niin kireenä. No, vetäsin ne sit niinkuin vaan osaan, eli aikas hyvin. Eteenmenoa en sit viittiny pilata maahanmenolla turhaan. Pisteet 77p. Lopuks mentiin esineruutuun. Olikin aika jännä ruutu, kun siel oli sit sen seitsemän koiran hajut... ajan puitteissa täräytin kaikki kolme esinettä Iitulle ja se oli tosi tyytyväinen. Saatiin siis tulos JK3 ja meitsi sai hampurilaisen palkaksi!
Liinu on tehny nyt agilityä Kotiorjan kanssa, kun se alkoi tilttaamaan Ellin kanssa, eikä pystyny tekee mitään. Kyl se Kotiorjankin kanssa tilttailee, saas kattoo onko siitä ressaajasta siihenkään lajiin.
Tänään käytiin Kauhulassa kattoo Ellin pentua. Siis joo, oikeesti, siel oli pieni valkoinen snautseri. Meikää ihan oksetti ja kävin jo pari kertaa ilmottamassa sille kakaralle, et sen olis parempi pysyä kaukana Johtajasta. Kotiorja oli ihme kireenä siinäkin "Manta nätisti", äh ei se tajuu, et kakaroille täytyy heti sanoo vähemän nätisti, ni sit saa olla niiltä rauhassa. Jostain pennusta se Kotiorja on aina välillä kuulunu puhuvan treenikavereille, tai siis pentukuumeesta. No, mut siitä projektista mä kerron joku toinen kerta.
Tässä vähän kesän tunnelmaa: uimassa Liinun, Veikon ja Vinkan seurassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti