Mä oon sun ainoo pentu, älä pidä muita pentuja

Nyt se sit tapahtu, Kotiorja ei uskonu meitsin varoituksia, vaan meni ja haki meille lisää vahdittavaa, huoh. En mä ihan tajua mun omaa kasvattajaakaan, eikös meillä silloin kahdeksan vuotta sitten laitettu sopimukseen pienelllä präntillä, et mä olen sit ainoo mudi tässä laumassa. Eilen laumaan saapui siis pieni mudin poikanen "Jekku". Virallisesti nimensä on Takkutukan Pikkuhukka. Väriltään musta, tosin aika todennäköisesti saa isoisänsä värin, eli vaaleat merkit. Jekku saa kuulemma alkaa treenaa jälkeä ja hakua. Kunhan ei vaan mun treenit vähene, niin ei siinä mitään sit. Jekku tuli eilen kuin kotiinsa ja kulki kokoajan Kotiorjan perässä. Meitsi ilmoitti sille, et  kuka täällä määrää ja Liinu oli ihan hämmentyny, kun se ei olekaan enää se pikkuvauva. Illalla mun oli pakko vähän alentua ja ryömiä Kotiorjan syliin, et se tajuais, että mä olen se ainoa oikea pentu. Yö oli aika raskas, kun meitsin piti koko yö vahtia, että kakara pysyy kopissaan. Ei sit voinu Kotiorja laittaa sitä häkin ovea kiinni, huoh. Tänään päästiin Liinun kanssa treenaa ilman kakaraa, ihanaa hermolomaa. Kun tultiin takas, niin Jekku oli murtautunu verkkojen läpi, kun sen olis ollu tarkotus pysyä keittiössä. Taitaa siis olla ihan ainesta kuitenkin tuossa elikossa. Hyvää tässä on se, että saatiin paljon leluja, tai mä sain. Kyl mä voin näistä osan pitää, kun ei se kuitenkaan leiki kaikilla yhtäaikaa. Tosin sen parhaan, vinkuvan kanan, Kotiorja otti jo pois, kun epäili, et naapurit häiriintyy, kun meitsi "vähän" laitto kanan laulamaan.

Jekku oli tänään Kotiorjan mukana hevoshommissa, et me saatiin lepää Liinun kanssa. Oli niillä ollu ihan jännä tallipäivä. Oli varmaan Kotiorjan helppo siivota karsinoita, kun pikkuinen marakatti oli roikkunu jalassa kiinni kokoajan,hah. Sit Jekku oli huilinu autossa, kun Kotiorja kävi ajaa Anssin. Lopuks oli vielä ollu draamaa, kun Jekku oli saanu vahingossa luudasta leukaan, oli sit menny vähän auttamaan lakaisussa. Mä en tajuu, et miks mä en pääse koskaan hevoshommiin. Olisin niin hyvä tallikoira. Ajaisin tallikissaa takaa, et se sais liikuntaa, sit söisin paskat pois karsinoista ja pyörisin kusissa. Huutaisin naapureille, et ei oo asiaa tallin pihalle ja sit voisin vaikka käydä vähän tsekkaa ympäristöä laajemminkin. Siel on kuulemma peurojakin lähimaastoissa. Niin, et en sit vaan ymmärrä, et tääkin on meitsiltä evätty.

Laitetaan nyt muitakin kuulumisia samalla. Pari viikkoa sitten meitsi kävi Aistissa magneettikuvissa, et saatiin dokumnettia siitä, että meikällä on terve ranka. Kolotukset johtuvat kuulemma iästä (siis häh, näin nuorella!) ja lihasjumeista tm. pehmytkudosten ongelmista. Lihashuoltoa siis. Kotiorja sai kuulla sen, minkä jo tiesikin, et jos meikä olis kotikoira, niin kukaan ei olis edes huomannu meikän oireita. On niin tarkka, kun hänellä on urheilukoira, sanoi ELL. Krisse, mun hovihieroja, on nyt sit hoitanu mua kaksi kertaa ja jatkoa seuraa.

Pääsiäisenä pääsin treenaa hakua, JEEEE! Kerran metsään ja kerran raunioille, jossa oli niin siistit piilot, et menin vähän sekaisin ja meinasin, et jos Aino olis menny sinne huippupiiloon kolme kertaa, no ei ollu. Löysin sit kuitenki kaikki muutkin. Metsätreeneissä pääsin vihdoin arvoiselleni tasolle: (apu)kouluttajaks! Koulutin Ninnille haukkuilmaisua ja oppihan se, kun oli oikea opastaja paikalla!

Tässä vielä kuvia Jekusta