lauantai 21. joulukuuta 2013

Otetta tiukemmaksi

Meillä on ollut aika tylsää nyt joulukuussa. Ensinnäkin, ei olla päästy riekkumaan lumessa kuin kerran, kun lunta oli vaan niin vähän aikaa ja toisekseen meidän kuljetuskalustomme corolla meni lakkoon yks ilta kun oltiin juuri lähdetty kohti metsää. Siinä sitten odotettiin tienposkessa hinausautoa. Onneks oltiin lähellä kotia, niin jatkettiin siitä sitten kävellen lenkin kautta kotiin. Hinausauton kuskille huudettiin oikein kolmissa mudein, et se ei saa sit varastaa meidän corollaa, mut Kotiorja antoi sen kuitenkin viedä corollan, kun ei sillä päässy enää ajamaankaan. Sepä olikin sitten parisen viikkoa korjauksessa ja me ei päästy paljon yhtään treenaamaan. No, mut mä olen sit terästäny hiukan otettani useammalla saralla.


Yhtenä päivänä tajusin, että meillä on ollu tää sama sohva jo varmaan kuus vuotta ja päätin vihdoin korkata sen. Kotiorja ei tykänny yhtään kun maistoin vähän yhtä kulmaa. Täytyy jatkaa joku toinen kerta, kun nyt se vahtii sitä hiukan liian tarkkaan. 

Kotiorja ja muut omasta mielestään vitsikkäät mudi-ihmisiksi itseään kutsuvat ovat keksineet häväistä koko mudiyhdyskunnan. Olivat painaneet pipoja, joissa on kuva räyhäävästä mudista. Tämä menee jo liiallisuuksiin. Lauman puollustaminen on kunnia asia monelle meistä, eikä siitä tarvitse alkaa irvailemaan. Kehoitan nyt kaikkia teitä mudilukijoita ryhtymään toimiin asian suhteen, itse aloitin jo ja ottakaa esimerkkiä!


Jekku on kasvanut mielestään isoksi pojaksi. Olen opettanut nulikkaan repimistaisteluissa. Se on olevinaan niin cool, että pitää vaan rätistä kiinni, kun meitsi tempoo kunnolla. Mut kylläpähän irroittaa otteensä, kun otan tiukemman ilmeen ja latelen sellaiset kirosanat, mitä toi kakara ei ole edes vielä eläissään kuullu. Sentään jotain vaikutusvaltaa meitsillä vielä.


Tänään päästiin painelemaan metsässä täysillä ja löysin ihanan paskakasan, josta otin kunnon tuoksut ja maalaukset turkkiin. En tajuu, et miks Kotiorja pesi mun vaivalla hankittuja hajusteita metsässä sammaleella ja kotona shampoolla ja totesi, et onneks ei sentään ollu ihmisen. Ei se ymmärrä koiranelämästä juuri mitään. Vähän tuli kroppa kipeäksi juoksemisesta ja loppumatkan himmailin Kotiorjan perässä. Ei oikein parin viikkon takaiset osteopaatin hoidot tällä kertaa auttaneet.

Hyvää joulua kaikille! Muistakaa olla tarkkoina, niin varmasti saatte varastettua palan kinkkua ja piparia (pipari on parasta sinihomejuustolla!).

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kyllä on hommaa tuossa pennun kasvattamisessa

Aika homma tuossa meidän Jekussa vielä. Yritin viedä pennun peurametsälle tässä yks päivä. Nooh, kyllä se mukaan lähtikin, mut sit eksyi metsään. Ei pysyny meikän perässä, kun sillä on vielä hiukan kesken toi työ, et kenen pillin mukaan tanssitaan. Se siis lähti kesken metsästyksen (niinkuin toivoton metsästäjä Liinukin), kun Kotiorja huusi. Vielä vaan pitää takoa sen kalloon, et kesken metsäretken ei lähdetä, vaikka kuka huutais. Ja niinhän sille kävi, et ei se sit pysyny Liinun kintereilläkään ja jäi hortoilemaan metsään eksyksissä. Kotiorja koulutti omalla tavallaan, eikä juuri huudellu, ennen kuin heltyi, kun pentu päästi "apua"-haukun. Sitten Jekku painelikin äkkiä Kotiorjan ja Liinun luo. Meikä liittyi seuraan vasta hiukan myöhemmin, kun oli vielä hommat kesken. En mää enää minkään perässä ollu, mut kunhan tutkailin tilannetta, enkä viitsinyt suotta mennä lauman luo, kun tiesin niiden olevan ihan lähellä.

Jo aikasemmin samalla metsäretkellä käytiin kurssin "Koiran elämää metsässä" osa 1. Siinä meitsi oli löytäny peuran luita ja yritin opettaa Jekulle, että kunnon koirat syövät metsästä löytämänsä luut, raadot ja paskat, koska ne ovat oikein sopivaa ruokaa koiraeläimelle. Mut ei, pienen painostuksen jälkeen Kotiorja sai pennun kiinnostumaan ennemmin "omakäpy"-leikistä, vaikka Jekkua olisi selvästi kiinnostanut meitsin kurssi enemmän. 

Jekku on kuulemma edenny haussa ilmaisutreeneissä, kun sillä oli lamppu syttyny rullantuonnin suhteen. Ehkä siitä saadaan ihan kelpo hakukoira. Tänään se oli rakastunu beuceron Rootiin ja hehkutti ihan onnellisena, kun oli pussannu Rootia monta kertaa lenkillä. Meitsikin on yrittäny saada sitä kunnon leikkiin, et oppis hiukan otteita, jos joutuu joskus tuolla kadulla vapaapainiotteluun. Mut ei se hannari oo uskaltautunu painikouluun vielä.

Liinu pääsi tänään koirajuoksutreeneihin ja kuten arvata saattaa, niin tykkäsi. Ihan fiilareissa, kun sai juosta ja huutaa.

 Kuva metsäretkeltä, tarkkailemme vielä tilannetta, että josko otettais pienet spurtit.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tokootokoo

Meitsin treenit on viimeaikoina painottunu noihin tokohommiin. Oon mä päässy vähän agilityynkin, siistiä vetää täysillä! Ja peltojäljelle, joka on myös huippua, mutta hiukan haasteellista, kun aivoissa surrais ja täytyis mennä keskittyneesti.

Mut tokossa voi vetää ihan riehakkaastikin, tosin pari viikkoa sitten en vetäny, kun oli vähän tassussa kirvelyä. Silloin vedin tämmösen rivin:
Paikallaolo 0, oli viimenen liike ja meitsillä meni ihan hermot niihin muihin koiriin sinne mennessä, ni Kotiorja veiki munt pois sieltä rivistä ennen liikkeen alkua.
Seuraaminen 8,5, hiukan hajamielisyyttä ja tais jäädä joku istuminen tekemättä.
Maahanmeno 0, siis mä kuulin et "istu", eikä Kotiorja korjannu, eli sen vika.
Luoksetulo 5, vedin täysillä, en kuullu käskyä, mut muistin just ennen Kotiorjaa, et tässähän kuuluu pysähtyä matkalla.
Seisominen 5, tuli sit käännytttyä, kun Kotiorja käveli ohi, hups.
Noutaminen 9,5, vedin täysillä, jäin vähän kauas istumaan.
Kauko-ohjaus 5,5, en oikein kuullu aina ekalla kerralla istumisia mut tiesin, et sen jälkeen mennään maahan, taaskaan ei ylimääräisiä pisteitä omatoimisuudesta, ihme laji!
Hyppy 6,5, en muista enää, et mitä tuli tehtyä :)
Kokonaisvaikutus 8, kivan näköistä, mutta jotkut liikkeet epäonnistuvat.

Tuomari Riitta Räsänen

Ei tullu tulosta Liedosta siis ja kotona mä sit toinkin ilmi, et mulla oli tassuvaivaa, joten Kotiorja perui seuraavan päivän kokeen meitsin osalta.

Eilen oltiin sit Salossa tottelemassa.

Paikallaolo 10, meitsi sai olla reunimmaisena, oli helpompi sietää tilannetta, kun ei ollu niitä tyhmiä koiria ympärillä ja viereinenkin koira ymmärsi lähteä heti ohjaajien perään.
Seuraaminen 9, meitsi veti niin vaan kun osaan, mut ei tippunu kymppiä, mitä lie olis vaatinu lisää.
Maahanmeno 10, Kotiorjalla oli vaikeuksia palatessa meitsin viereen, kun heilutin häntää, ni se yritti väistellä sitä ettei tinttaa päälle.
Luoksetulo 7,5, palattiin käsimerkkiin, pysähdyin ihan heti, kun viesti aivoista meni jalkoihin, se vaan on aika pitkä matka.
Seisominen 0, tää on taas ollu mulle viimeaikoina niin vaikeeta, kun tulee se pieni Manta esiin, et ei kai Kotiorja vaan jätä mua sinne yksin seisomaan. Sitä mä vaan varmistelin kun käännyin ja otin pari askelta, kun Kotiorja käveli mun ohi.
Nouto 9, vedin täysillä ja suoraan sivulle, niin kuin mulle on just opetettu, varmaan Kotiorja tehny jonkun ylimääräisen liikkeen, kun ei kymppiä tullu.
Kauko-ohjaus 8, Kotiorjan ylläriks vedin tän ilman virheitä, tuomari varmaan halus jotain muunlaista tähän, mut Kotiorjan mielestä olin täydellinen.
Hyppy 6,5, mää niin osaan tän, tässäkin tullaan suoraan sivulle nykyään ja mulla oli se heti mielessä, kun oli hypänny sinne toiselle puolelle, ni ihan vaan epähuomiossa unohdin istua ja ponkasin takas Kotiorjan sivulle koska mä niin tiesin, miten tää liike nykyään tehdään!!!
Kokonaisvaikutus 9, innokasta tekemistä mutta koira ottaa omia oikeuksia, siis edelleen mä ihmettelen, että missä on oma-aloitteisuuden arvostus??

Yht. 153,5 pistettä ja sijoitus 4./12. Tuomari Kari Kielo.
Hiukan jäi ykkösestä siis ja vielä saadaan mennä avoimeen luokkaan.
Nyt oli sellanen olo, että toko on kans kiva laji, eikä ihme nysväämistä.

Kotiorja tosiaan päätti ton Liedon kokeen jälkeen, et meitsi tulee jatkossa luoksetulon, noudon ja hypyn suoraan sivulle, kun se tuomari siellä ihmetteli, et miks en tuu. Helpostihan mää sen opin ja se on niin siistii täräyttää täysillä sivulle!

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Liinu liitää ja liihottaa

Kerrankin pääsin kertomaan omia kuulumisiani tähän Kärtyn blogiin. Mä olen nyt reilun vuoden käyny treenaamassa agilitya Iitun kanssa. Agility on mun mielestä paras laji. Tuli tuossa kesällä tehtyä taas palveluskoirahommiakin, kun menin osteopaattikäynnin jälkeen ilmaisemaan Iitulle, että mä oon aika reipas nykyään. Käytiin yksi koekin, mut se oli aika ahdistavaa. Löysin kyllä keppejä jäljeltä ja esineenkin, mutta se tottelevaisuusosuus oli niin ahdistavaa, että en oikein voinut tehdä mitään. TOKO-kokeessakin käytiin. Siellä paikallaolossa viereinen koira ja sitten sen ohjaajakin häiriköivät mun herkkää sieluani, leikkiin kutsulla, takapuolen haistelulla ja haukkumalla, siis nää teki se koira, ei se ohjaaja. Se ohjaaja sit komenti loppujelopuks koiraansa niin kovin, et ajattelin häipyä paikalta, ennen kuin se oli tullu mun kimppuun. Sain uusinnan, mut sit siellä alkoi taas joku liikkumaan yleisössä, ni ajattelin, et nyt on lähdettävä aikaisemmin ennen kuin käy huonosti. Muut liikkeet meni suht. ok, paitsi kaket unohdin kokonaan ja hypyssäkin tein omat kuviot.

Mutta siis nyt on ollu kivaa, kun Iitu tajus, että mä en edeleenkään halua olla PK-koira. Agilityyn ja TOKOon lähden nykyään mielelläni, kun kroppa on kunnossa.

Oon päässy tässä parit möllikisatkin, siis aksassa. Yhdet meni tosi hyvin, kun mä en niin kovin paljoa ehtiny hullaantumaan vapaudesta. Sitten on ollu vähän epäselvää ohjausta Iitulta ja hullaantuneena liihotusta multa. Mä en vaan voi sille mitään, et tulee niin hyvä fiilis tuosta lajista, sit mulla lähtee vaan jalat viemään, enkä muista, et piti sitä rataakin mennä. Viimeksi maanantaina olin niin fiilareissa radan jälkeenkin, et Iitu sanoi jäähdyttelylenkillä "Liinu, voit lopettaa haukkumisen, tultiin radalta jo viis minuuttia sitten". No hitsi, en mä ollu huomannu. Mulla soi päässä taas vaan sen "huuda, huuda ilosta, huuda, huuda vapaudesta".

starttiluokka 21.10.13 

möllirata 21.10.13

2.10.13 ATT 




torstai 3. lokakuuta 2013

Kotiorjallahan noita ideoita riittää...

Kotiorja oli taas sit keksiny meikälle ohjelmaa yhteen viikonloppuun. Ensin oltiin etsintäkokeessa, jee! Ja sitten jossain kyseenalaisessa eläinrääkkäystestissä.

Mutta ensin kokeeseen, joka oli 21.9. Meitsihän ei ole päässyt kohta vuoteen kokeilemaan et mitä kokeenjärjestäjät ovat keksineet, niin jo oli aikakin. Ensimmäisenä osa-alueena oli jälki, jonka meitsi vetäs suoraan sanoen mahtavasti; aikaa meni alle 10 min ja neljä keppiä messissä, janalta tuomari nipisti pisteen, kun olis täytyny edetä suoraviivaisemmin. 

Seuraavaksi vuorossa oli tarkkuus. Se olikin aika kinkkinen, kesantopeltoon tehty. Viereiset ruudut haisivat myös tosi mielenkiintoisilta, niin hiukan teki mieli useampaan otteeseen lähteä omasta ruudusta pois. Ja niin siinä kävi, et en ehtiny koko ruutua haistelemaan ja esine jäi. Tämä siis nollille.

Sit oli meikän suosikki; pudotettu esine. Vedin täysillä, siis ihan täysillä ja täydet pisteet :)

Esineruutuun siirryttiin autojen kanssa ja siellä olikin hauska juttu, kun ekaa esinettä tuodessä meikä törmäs etuesineeseen. Siinä sit arvuuttelin, et kumman toisin vaiko molemmat ja päädyin siihen etuesineeseen, kun se oli niin paljon kivampi (ja mun entententen lasku osui siihen). Nostin sit vielä ne pari, tosin siihen, minkä olin jättäny etuesineen paikalle, piti Kotiorjan mut yhdeltä pistolta "vetää", kun meitsi oli kokonaan unohtanu, et se yks esine jäi siihen. Aikaa meni 3,5min, pisteet 26/30. kun se oli kuulemma huono juttu, et keksin vaihtaa esinettä.

Vikana maastolajeista oli haku ja meitsi tietty siihenkin, niin kuin näihin muihin ekana, koska Kotiorja on onnistunut 80 prosenttisesti meidän koeuran arpomaan meidät ekana radoille. Ja hah, ihan kuin olisinkin turhaan juossu sinne tuulen puolelle, kun siellä ei mitään ollu, ennen kuin oli alueen puolessa välissä ja siten vedinkin sinne ilman sen kummempia ohjeistuksia keskilinjan yli, sieltä ukko ylös ja ilmasusta täydet. Sit Kotiorja meni kohta kävelemään sen ainoa hyvän lähetyspaikan ohi, toiselle puolelle siis ja lähetteli meikää loppuajan louhikkoon. No, eipä ollu kiva sinne edetä, ei. Ja se ukkokin jäi sinne missä oli se hyvä lähetyspaikka. Näin siinä sit kävi, et pisteet maastosta 145p eikä siis mahdollisuutta tulokseen.

Tottikseen mentiin sit kuulemma treenimielessä ja sainkin kokea yllärin, kun Kotiorja sanoi henkilöryhmässä "EI", kun ihan vaan vähän haistoin ihmistä. Ei se tottis oikeen muutenkaan tuntunu kivalta, olin jo aika väsy. Hyppyynkin kolautin, ni en sit viittiny takaspäin hypätä. Paikallaolossa tuli toinen treenikohta, kun meitsi lähti sieltä, ni Kotiorja veiki takas. Siis outoo, et se voi tollasta tehdä kokeessa?? Oli kuulemma hyvä tilaisuus, kun meidän pariki treenas vaan. Tuomari totes lopuks, et "huono treeni". Kotiorja oli erimieltä, kun oli päässy puuttumaan meitsin hommiin, mut se oli ihan hiljaa vaan.

Ja sit mää oli tositosi väsyny ja nukuin vaan, kunnes aamulla kello soi ennen viittä ja Kotiorja sanoi, et nyt lähdetään Lapualle. No, mää ilmoitin, et en oo lähdös ja menin häkkiini, mut väkisin se munt raahas mukaan.

Siellä olikinsit tehty joku eläinrääkkäysrata ja mää huomasin heti, et taas on joku "näin pääset eroon mudista" -homma käynnissä. Erittäin Epäilyttävää!

Ekana mentiin alueelle ja kierrettiin ihmisryhmä. Sit testiohjaaja jututti Kotiorjaa ja kohta se halus tutustua meikään ja lääppiä meitsin läpi. Seuraavaks Kotiorja kopitteli lelua sen naisen kanssa ja meitsi katto (niin kuin tuomari kommnentoi) "siinä tytöt kopittelee", ei kannattanu lähteä mukaan, joku koira siihen oli haudattuna ja se olis voinu johtaa siihen, et meikä olis ollu se seuraava haudattava koira. Sit oli joku saalisjuttu, mut päätin olla innostumatta sen enempää ja katselin sitä Kotiorjan vierestä, molemmat kerrat. Sit taisi olla aktiivisuusjuttu: mää esitin eka aktiivista ja hypin Kotiorjan naamarin tasolle muutaman kerran, mut ei se aktivoitunu, niin tälläsin siihen viereen istumaan ja katselin siinä tuomareita ja yleisöä, et jos joku aktivoituis. Mut ihan hiljasta oli. Sitten seuraavaksi joku tyyppi hyppeli todella erikoisesti hiukan kauempana, siinähän hyppeli, meitsi pysyi Kotiorjan vieressä ja ihan vaan hiukan tuupin sitä selkään, et menis eka. Käytiin sit moikkaamassa se hassun performanssin esittäny tyyppi.

Seuraavaksi taisi olla haalari, joka hyppäs eteen. Hiukan aikaa meitsillä meni, ennen kuin arvasin mennä haistamaan. Eihän tollasesta tiedä, jos vielä olis päälle tullu. Pieni urahdus taisi meikältä päästä, kun se haalari pomppas. Meikä siinä tuuppi Kotiorjaa selkään, et se olis menny edeltä, etten olis ollu ekana haalarin ruokalistalla. Sit mentiin vielä siitä ohi, hiukan piti väistää varuiks. Sit oli rämisevä juttujuttu. Sitä menin nopeammin katsomaan ja sit piti kävellä viivaa pitkin sen ohi pari kertaa. En mää sit tajua, et mitä hauskaa siinä oli, et meikä käveli tasan viivaa pitkin!? Niinhän se ohjaaja käski!

Sit oli jotain ihme haamuja, jotka olikin ihmisiä. Eka kattelin Kotiorjan vierestä ja tuupin taas Kotiorjaa menemään edeltä, enkä tod. meinannu mennä kattomaan lähempää, mut kun Kotiorja riisui niiltä huput ja ne olikin ihmisiä, ni kävin sit moikkaa molemmat. Sitten tytöt vielä kopitteli, mut se oli jo niin nähty. Lopuksi meitsi yritettiin ampua, mut päätin seurata tiiviisti Kotiorjaa, et jos ne ei sit osuis, eikä ne osunu! Sit sain vapuatuksen ja revin leluani oikein kunnolla.

Tuomari sit sanoi, et olen todellakin Kotiorjan koira, kun moni olis noissa tilanteissa meitsin tilalla lähteny litomaan autolle, mut meitsi pysyi Kotiorjan vieressä. Aggree ei saatu näkyviin, vaikka pieni urahdus kertoi, et kyllä sitä meikässä hiukan on.

Sanallisena koko homma:

Kontakti-tervehtiminen- ottaa itse kontaktin tai vastaa siihen
Kontakti-yhteistyö- lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TOsta
Kontakti- käsittely- hyväksyy käsittelyn

Leikki1-leikkihalu-ei leiki, osoittaa kiinnostusta
Leikki1-tarttuminen-ei tartu, nuuskii esinettä
Leikki1- puruote ja taistelu- ei tartu esineeseen

Takaa-ajo1.kerta-ei aloita
Tarttuminen1. kerta- ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään
Takaa-ajo2. kerta- ei aloita
Tarttuminen2. kerta-ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään

Aktiviteettitaso- tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä, maata

Etäleikki-kiinnostus-kiinnostunut avustajasta, seuraa taukoamatta
Etäleikki-uhka/aggressio-ei osoita uhkauselkeitä
Etäleikki-uteliaisuus- ei saavu avustajan luo
Etäleikki-leikkihalu-ei osoita kiinnostusta
Etäleikki- yhteistyö- ei osoita kiinnostusta

Yllätys-pelko-väistää kääntämättä katsetta pois
Yllätys-puollustus/aggressio-ei osoita uhkauselkeitä
Yllätys-uteliaisuus-menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/ ei mene ajoissa
Yllätys-jäljellejäävä pelko-niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
Yllätys-jäljellejäävä kiinnostus-ei osoita kiinnostusta haalariin

Ääniherkkyys-pelko-väistää kääntämättä pois katsettaan
Ääniherkkyys-uteliaisuus-menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä
Ääniherkkyys-jäljellejäävä pelko-ei minkäänlaista liikkumanopeudenvaihtelua tai väistämistä
Ääniherkkyys-jäljellejäävä kiinnostus-ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Aaveet-puollustus/aggressio-ei osoita uhkauselkeitä
Aaveet-tarkkaavaisuus-katselee aaveita sillointällöin
Aaveet-pelko-on ohjaajan edessä tai sivulla
Aaveet-uteliaisuus-menee katsomaan kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin
Aaveet-kontaktinotto aaveeseen- ottaa itse kontaktia avustajaan

Leikki2-leikkihalu-ei leiki, ei osoita kiinnostusta
Leikki2-tarttuminen-ei tartu esineeseen

Ampuminen-häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Et sellasta, meikä on nyt siis MH-luonnekuvauksen suorittanu. Ja sit mää nukuin kaks päivää. Kotiorja sanoi, et taidan olla jo muori, niin kuin MH testinohjaaja sanoi.


Nyt on sit tehty TOKOo ja pari peltojälkee, josko niissä olis meikälle sopivat lajit. Kotiorja esitteli eilen, et "nää on peltojäljen purkit ja nämä ilmaistaan nyt sitten maahan menemällä", ei siinä mitään, niin sit tehtiin, eilen oli vaan yks purkki ja siinä sain hiukan apuja, tänään neljä, joista kahdelle apuja ja kaksi lätsähdin itsenäisesti maahan. Niin, siis meikähän on tähän saakka ilmassu jälkikepit tuomalla ne ja samoin tarkkuudessa oon tuonu esineen, et ihan uus juttu tää, jota helpottaa se, et käytössä oli haun "eläinrääkkäyspurkit".








Liinu on ollu möllikisoissa ja vetäny kuulemma hyvin. Jekku on treenannu hakua, jälkeä ja tottista sekä vähän aksan alkeita ja on kuulemma tosi innokas ja pätevä, mut he voi joskus kertoa ihan itse tekemisistään.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tis is hjumor

Kotiorja oli keksiny, et lähdetään KKH:n porukan kanssa kisaamaan TOKOn piirinmestaruuksiin joukkueena. Niinpä hän sai houkuteltua muutkin tokoilemaan ja tänään esiintyi sitten mudi-hoffi-joukkue.

Meitsi oli hyvällä fiiliksellä ja toimin myös sen mukaisesti. Paikallaolon vetäsin tänään lähes koeohjeen mukaisesti, taisi jäädä tuomarilta huomioimatta, et en ihan heti sinne maihin lätsähtäny, kun arvosana oli 10. Hiukan taukoa ja sitten yksilöliikkeisiin.

Seuraamisen tein sillain puolihuolimattomasti, siitä 9 pistettä. Maahanmenossa oli taas sit Kotiorjan vuoro mokata meidän pisteitä liian kovalla käskyllä, pisteitä 9. Luoksetulossa meitsiltä meni se pysähdys vähän pitkäks ja taas sai Kotiorja pyyhkeitä, kun antoi käskyn liian myöhään, tarveiskohan tuota Kotiorjaa treenata tötteröiden kanssa? Pisteet 5.

Seisomisessa tuomari rokotti taas Kotiorjan käskystä ja meitsi hiukan teputti siinä paikoillaan, ihme pilkunviilausta, ihan vähän vaan jäi jalat käymään, kun käsky tuli. Pisteet 8,5. Noudossa meitsi veti taas pisteet kotiin ja tuomari jaksoi pitkään ihastella, että onpa upea nouto, hiukan rokotti vinosta perusasennosta sit kuitenkin, 9,5 pistettä tästä. Kakeissa en taaskaan viitsiny ihan heti mennä maahan ja ekassa istumisessa odotin Kotiorjalta toisen käskyn, et ihanko oikeesti noustaan. Pisteet 8.

Ja sit vähän huumoria peliin. Mentiin hyppyesteelle ja Kotiorja siinä ihan jäykkänä, et ei kai Manta hyppää ennen käskyä. No en hypänny, vaan bongasin kehän laidalta yhden huipun treenikaverin, joka just kuvas mua. Kävin sit moikkaa sitä ja sit tulin täysillä hypyn kautta takas. Ei ollu huumorii tuomarilla, eikä Kotiorjalla, tästä 0 pistettä. Tuomari sanoi, että olis niin halunnu antaa 10 pistettä kokonaisvaikutuksesta, no hitto, miks se antoi sit 7 pojoo?

Näistä tuli kasaan 148 pistettä. Eipä ole syytä päästää Kotiorjaa liian helpolla pois AVO-luokasta, kjäh, kjäh :D

Pääsin kokeen jälkeen uimaan kuitenkin, kun Kotiorja oli niin tyytyväinen meitsin hyvään meininkiin. Ei se ollu kiukkunen tuosta tempauksesta, oli vaan iloinen, kun mää oon kunnossa ja totes, et ei meitsin kanssa voi harrastaa, jos ottaa nää hommat tosissaan.

Seurataan :)

Tarvii sit niin kovaa käskee!

Siis mää yritin pysähtyä tosi nopeesti.

Täysillä kapulan palautukseen!





Meitsiä ei sit enää otettu illalla hakutreeneihin. Liinu oli ollu super ja Jekkukin vetäny hienosti :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

"Reipas pieni paimenpoika"

Jekku-kakara aloitti sit virallisen epäviralliset koiranäyttelyhommat. Eli se osallistui tänään Turun pentunäyttelyyn. Oli kuulemma antanu tuomarin kattoo hampaat ja koplata, ilman mitään vastalauseita ja muutenkin esiintynyt lunkisti. Siinä kävi sit niin, et ipana sai kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu (no, Jekku olikin kyllä ainoo mudi). Oman kehän ja ryhmäkehän välissä Jekku oli käyny tallihommissa, kun näyttely oli ollu raviradalla, ihan "meidän" tallin vieressä. Sieltä poika oli sentään tajunnu ottaa hiukan maalaista uskottavuutta tassuihin savitarhasta. Mut ei ollu auttanu ryhmäkehässä, sieltä oli saanu poistua heti, niin kuin mudit yleensä.

Tässä kakaran arvostelu (tuomari Tarja Löfman):

Tasapainoisesti kehittynyt. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta ja pigmentti.Vaaleat silmät. Rodunomaiset linjat päässä. Oikea raajakorkeus. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Köyristää hieman ylälinjaa. Erinomainen karvanlaatu, jossa sopiva laineikkuus. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Reipas pieni paimenpoika.


Päästiin tänään kaikki hakuun ja oli ihan superia! Mä vedin täysillä, kun tehtiin ilmaisutreeniä isolla hiekkakentällä. Lopuks annoin kaikkien maalimiesten silitellä ja palvoa mua. 

Pari kuvaa vielä kakarasta loppuun.

KP:t , ROPit, kaiket

Vähän jo väsyttää

Liinu-missi-prinsessan on pakko tunkea posetuskuvaan

Kävihän pieni reipas oikeasti paimenessakin ja hienosti meni


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Jekku, pönötysmestari joutui tulliin

Meidän kakarakoira Jekku kävi tänään harjoittelemassa pönötystä ja ravaamista mätsärissä. Hyvin oli oppinu, oli meinaan sen ekat pönötys- ja ravaamistreenit, kun oli saanu palkintoja. Jekku oli meinannu, et helppo homma saada herkkuja, senkun seisoo ja ravaa pomppimatta. Jekku oli sijoittunu isojen pentujen punaisten toiseks. Palkinnoks se sai herkkuja, luita ja lelun. Prinsessa Liinu yritti väkisin päästä mukaan, taisi arvata, että olivat menossa misseilemään. Mut Liinu jätettiin tylysti kotiin. Ninni oli sentään päässy mukaan Ellin kanssa, kun hekin haluavat harjoitella näytelmähommia. Ninni oli saanu punaisen, mut sit ei ollu jaksanu enää isossa kehässä. Meitsihän ei oo koskaan ymmärtänyt noita missihommia, onneks mua ei sinne raahattu.

Jekku ei tienny sitä, että sen palkinnot joutu tulliin kotiin tultua ja....





Liinun kanssa oltiin eilen osteopaatilla ja me ollaan nyt molemmat kunnossa. Eli Liinu oli pysyny hyvänä sitten huhtikuisen hoidon ja meitsiltä hoidettiin vaan leikattua jalkaa ja muuten pientä hienosäätöä. Ja Kotiorjalle muistutukseks vielä se, mitä meille kerrottiin, eli nyt saa päästellä, eikä meitsiä saa turhia rajoittaa! Jee!
 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Jekku 5kk

Jekku pentunen täytti eilen 5kk. Ja koska hän on jo niiiin iso poika, niin hän on keksinyt, että voisi kokeilla isotella isoille koirille ja toiseksi hän on keksinyt että ei tarvitse aina tulla, jos Kotiorja huutaa. No niin, siitä se sit alkaa, mudin elämä, kiltin pojan esittäminen on ohimennyttä elämää...hyvä Jekku, vihdoin alkaa opit menemään perille!

 
"Minäkö tuhmis?"
Koko lauma uimahommissa Puulavedessä

Kärtty ui kauaksi, Jekku ja Liinu katselee

Liinu juhannusiltana

"Nyt se hyppää!"

Kaikki yhdessä Mantan kimppuun!

Splash!
Juhannusta vietettiin Rudin mökillä Rymättylässä. Oli meitsille sopivaa ohjelmaa, uimista ja jälki-ja esine treeniä. Peurametsälle pääsin liian vähän, kun mut ekan reissun jälkeen laitettiin narunnokkaan, törkeetä.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Varhaiseläkeläinen

Meikä on nyt ollu tuon tokokokeen jälkeen varhaiseläkkeellä. Kotiorja ei oo oikein tajunnu, et meitsin kroppa ei edelleenkään ole kunnossa. Mähän siis kävin osteopaatilla huhtikuun lopulla ja sen jälkeen vetäsin parit kunnon hakutreenit sillä seurauksella, että alkoi kolottamaan oikein kunnolla. Ei oo enää tehny mieli lähteä edes treeneihin. Kotiorja oli ehtiny ilmottaa mut hakukokeeseen ja yhteen tokoonkin, mut perui ne molemmat. Hakukokeen, kun en pystyny treeneissä hyppäämään ja tokoa se mietti koko edeltävän viikon, kun olin ollu suht ok, mut tahmea. Sit mä sain punkkiaineen ja siitä hirveen kutinan (ja märkivän läntin myöhemmin) ja siinä oli sit tokot taputeltu. Oon nyt antanu nuorison treenaa ja väistäny suosiolla sivuun. Oon mä kyl käyny lenkillä ja uimassa.

Meidän Liinu on tosiaan alkanu treenaa taas PK-hommia. Se kävi samalla osteopaatilla ja Liipastapa löytyikin myös kipua aiheuttanut lanteen kiertymä. Liinu tykkää nykyään lähteä treeneihin ja noi on käyny treenaa jälkeä, hakua ja tottista. Jekku on kuulemma ihan super haussa ja jälkeäkin ajaa nohevana. Mut mähän oon jo heti nähny, et siinä pojassa on ainesta. Niin pontevasti se päivittäin raapii noita keittiönkaappien ovia, eikä Kotiorja tajuu antaa sille ruokaa HETI!

Eilen kävin hoidoissa uusiks ja suunnitelmana meikän osalta on nyt, et mä saan rauhassa toipua. Kotiorja ei tiettykään oo ottanu mua silloin treeneihin, kun en oo halunnu lähteä. Se onneks tietää, et kumpi meistä määrää, et milloin lähden ja milloin en.

Laitetaan parit Minna Toivosen ottamat kuvat Liipusta tähän. Jotenki noilla on joku "nyt tarkkana"-homma noissa molemmilla, Liinulla hypyissä ja Kotiorja taitaa laskea hitaita askelia :)




 Ja sit Jekusta joku

Ja meitsi vahtii kylää

lauantai 4. toukokuuta 2013

Päivän nollat

Tänään Kotiorja raahas meikän Saloon toko-kokeeseen. Siis todella raahas, tai siis meikä ei ollu niin innokkaana lähdössä, kun ollu tullu vedettyä noita treenejä tällä viikolla sellasella intensiteetillä, et kroppaa on taas kolottanu. Noo, kyllähän mää sen vireen sain kaivettua esiin suorituksen ajaks.

Eka mentiin paikallaoloon ja vitsit hei, et keksin hyvän. Mitä hittoo sitä sinne riviin jäämään, kun voi ihan pokkana tassutella Kotiorjan perään, ni pääsee sinne piiloon mukaan. Kyllä mua sit nauratti siellä piilossa :D Pisteet 0. Tämän jälkeen Kotiorja vei meikän autoon ja katseli muiden suorituksia.

Sitten tuli mun vuoro. Ekana seuraaminen, Kotiorja hiukan hämäs ja teki ekan täyskäännöksen eri suuntaan kuin yleensä, ni menin vähän hämilleni, ei ollu mun moka! Pisteet 9. Sitten oli maahanmeno, tein sen, kun se ei ollu nollausvuorossa, pisteet 10. Seuraavaksi oli liike, jota Kotiorja jännitti eniten, luoksetulon pysäytys. Meitsi teki sen tällä kertaa, mut hiukan tuli pompittua, kun en saanu liikettä pysähtymään ihan seinään, ja Kotiorjakin sai huomautuksen, et -älä nyt sentään vastaan mene, taisi olla kokovartalopysäytys, eikä käsimerkki ;) pisteet 7.

Seisomista ollaan hinkattu viime aikoina ja nyt kun sitä on treenattu sen 7,5-vuotta, niin päätin et voin olla kääntyilemättä siinä. Kotiorjalle tulee hyvä mieli, kun tekee välillä jotain, mitä on hinkattu, erinomaisesti, pisteet 10. Sit nouto, tällä kertaa Kotiorja linkas kapulan varmaan viiteentoista metriin ja meitsi teki vauhdikkaan ja täsmällisen noudon, josta saatiin kehuja kehänlaidalta, pisteet 10.

Seuraavaks Kotiorja käski meikän maahan, yritti varmaan jotain paikallaolo häirittynä liikettä, mut en menny lankaan, vaikka kuinka huuteli sieltä istu, vaiks kuinka monta kertaa ja huitoi. Sitä mä vaan ihmettelen, et tässä kokeessa ei tehty kaukokäskyjä, mä kun oon treeneissä tehny ne aina loistavasti. Pisteet 0. Ja lopuksi hyppy. Sain käskyn ja muistin heti, et tässä on heitetty nami, kun kääntyy äkkiä, en mä sit muistanu hypätä olleskaan, kun käännyin vaan ja ihmettelin kun namia ei tuu, vaikka kuinka peruutin hienosti, ni ei lennä nami, ei. Ehkä kuudennella käskyllä hokasin mennä esteen yli, mut ei siinä sit enää ollu pisteitä jaossa, 0. Yleisvaikutelmasta saatiin 9p.

Näistä kertyi juuri ja juuri kolmostulos 108p. Mitähän sitä seuraavalla kerralla keksis?







torstai 11. huhtikuuta 2013

Mä oon sun ainoo pentu, älä pidä muita pentuja

Nyt se sit tapahtu, Kotiorja ei uskonu meitsin varoituksia, vaan meni ja haki meille lisää vahdittavaa, huoh. En mä ihan tajua mun omaa kasvattajaakaan, eikös meillä silloin kahdeksan vuotta sitten laitettu sopimukseen pienelllä präntillä, et mä olen sit ainoo mudi tässä laumassa. Eilen laumaan saapui siis pieni mudin poikanen "Jekku". Virallisesti nimensä on Takkutukan Pikkuhukka. Väriltään musta, tosin aika todennäköisesti saa isoisänsä värin, eli vaaleat merkit. Jekku saa kuulemma alkaa treenaa jälkeä ja hakua. Kunhan ei vaan mun treenit vähene, niin ei siinä mitään sit. Jekku tuli eilen kuin kotiinsa ja kulki kokoajan Kotiorjan perässä. Meitsi ilmoitti sille, et  kuka täällä määrää ja Liinu oli ihan hämmentyny, kun se ei olekaan enää se pikkuvauva. Illalla mun oli pakko vähän alentua ja ryömiä Kotiorjan syliin, et se tajuais, että mä olen se ainoa oikea pentu. Yö oli aika raskas, kun meitsin piti koko yö vahtia, että kakara pysyy kopissaan. Ei sit voinu Kotiorja laittaa sitä häkin ovea kiinni, huoh. Tänään päästiin Liinun kanssa treenaa ilman kakaraa, ihanaa hermolomaa. Kun tultiin takas, niin Jekku oli murtautunu verkkojen läpi, kun sen olis ollu tarkotus pysyä keittiössä. Taitaa siis olla ihan ainesta kuitenkin tuossa elikossa. Hyvää tässä on se, että saatiin paljon leluja, tai mä sain. Kyl mä voin näistä osan pitää, kun ei se kuitenkaan leiki kaikilla yhtäaikaa. Tosin sen parhaan, vinkuvan kanan, Kotiorja otti jo pois, kun epäili, et naapurit häiriintyy, kun meitsi "vähän" laitto kanan laulamaan.

Jekku oli tänään Kotiorjan mukana hevoshommissa, et me saatiin lepää Liinun kanssa. Oli niillä ollu ihan jännä tallipäivä. Oli varmaan Kotiorjan helppo siivota karsinoita, kun pikkuinen marakatti oli roikkunu jalassa kiinni kokoajan,hah. Sit Jekku oli huilinu autossa, kun Kotiorja kävi ajaa Anssin. Lopuks oli vielä ollu draamaa, kun Jekku oli saanu vahingossa luudasta leukaan, oli sit menny vähän auttamaan lakaisussa. Mä en tajuu, et miks mä en pääse koskaan hevoshommiin. Olisin niin hyvä tallikoira. Ajaisin tallikissaa takaa, et se sais liikuntaa, sit söisin paskat pois karsinoista ja pyörisin kusissa. Huutaisin naapureille, et ei oo asiaa tallin pihalle ja sit voisin vaikka käydä vähän tsekkaa ympäristöä laajemminkin. Siel on kuulemma peurojakin lähimaastoissa. Niin, et en sit vaan ymmärrä, et tääkin on meitsiltä evätty.

Laitetaan nyt muitakin kuulumisia samalla. Pari viikkoa sitten meitsi kävi Aistissa magneettikuvissa, et saatiin dokumnettia siitä, että meikällä on terve ranka. Kolotukset johtuvat kuulemma iästä (siis häh, näin nuorella!) ja lihasjumeista tm. pehmytkudosten ongelmista. Lihashuoltoa siis. Kotiorja sai kuulla sen, minkä jo tiesikin, et jos meikä olis kotikoira, niin kukaan ei olis edes huomannu meikän oireita. On niin tarkka, kun hänellä on urheilukoira, sanoi ELL. Krisse, mun hovihieroja, on nyt sit hoitanu mua kaksi kertaa ja jatkoa seuraa.

Pääsiäisenä pääsin treenaa hakua, JEEEE! Kerran metsään ja kerran raunioille, jossa oli niin siistit piilot, et menin vähän sekaisin ja meinasin, et jos Aino olis menny sinne huippupiiloon kolme kertaa, no ei ollu. Löysin sit kuitenki kaikki muutkin. Metsätreeneissä pääsin vihdoin arvoiselleni tasolle: (apu)kouluttajaks! Koulutin Ninnille haukkuilmaisua ja oppihan se, kun oli oikea opastaja paikalla!

Tässä vielä kuvia Jekusta



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Tilanne on nyt aika paha

Kotiorjalle nousi paha pentukuume ja meitsi on kipiä kropasta. Onko näillä asioilla joku yhteys? Mihin tämä kaikki johtaakaan?


 

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Uimahallissa

No nyt meitsillä oli ihan huippuparaspäivä! Päästiin Liinun kanssa koirien uimahalliin. Siis oli niinku niin siistii. Meitsi hyppi altaaseen ja piti hauskaa. Liinu opetteli vähän uimista ja ruikutti. Ainoat miinukset tähän reissuun olivat: 1. Loppupuolella meitsin uima-aikaa, mun ei enää annettu hyppiä niin paljoa, vaan olis pitäny uida enemmän ja 2. Siis missä oli sauna? Oon kuullu, et ihmisten uimahalleissa on sauna, mut täällä oli vaan kuivaaja, joka oli erittäin epäilyttävä (kaikkihan nyt tietää, et mitä voi sattua, jos on hiustenkuivaaja ja allas siinä, varmaan yrittivät päästä eroon parista mudista. Mut hei, meitsi pääsee uimaan taas ens viikolla, jee, siistii!

 Näin helposti voi hypätä altaaseen.


 Uimaope ei osaa pelata, pitää lelusta kiinni, vaik se kuuluis heittää. Liinua vähän hirvittää.


 Hähä, otinpa sit toisen lelun :D


 Ja sit sain omani.


 Liinukin uskaltautui välillä uimaan, kun se laitettiin veteen, meitsi tuo lelua.


 Liinu kroolaa lelu suussa.


 Tulis nyt sit uimakoululainen pois tieltä jo!


 Liinu surkee, märkä ja laiha uimakoululainen.


 Meitsin tyylinäyte, tätä ne kuulemma haluais multa, rauhallista uimista. Mut mä haluun hyppii ja riekkuu!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Prinsessan viikonloppu

Viime viikonloppuna pääosaa esitti missiprinsessa, eli meidän Liinu. Lauantaina mentiin eka agihallille ja siellä Liinu treenasi hyppytekniikkaa. Liinu sai paljon kehuja, kun oli niin rohkea ja reipas. Se treenas jotain ihan naurettavan matalaa hyppyä, muka korkeuden hahmottamista, vitsit mitä pelleilyä. Meitsi ei saanu treenaa mitään, kerroin sen kyllä siinä Liinulle sit vähän väliä, et mitä hittoo se vaan pääsee. Kiukutti mua muutenkin, kun takakoipi taas kenkkuilee ja jouduin perjantaina hyppäämään lenkin lopulla Kotiorjan olkapäille kyytiin.

Liinun kurssin jälkeen lähdettiin ajamaan Tampereelle Konnan vieraiks. Konna oli saanu kasvattipojan, Ahman ja suureksipa olikin kasvattipoika kasvanu. Ja röyhkeeks. Meitsillä meni niin hermot siihen koltiaiseen, kun sen piti käydä vähän väliä kysymässä, et "oleks oikeesti Kärtty-täti? Oleks ihan oikeesti? Vai esitätkö vaan?" Olisin ehkä jopa vähän rouhassu sitä kakaraa, mut meikä pidettiin törkeesti hihnassa sisällä. Siis vähän outoo hei, vai eikö teidän mielestä, sisällä hihnassa ja ulkona vapaana!? Kyl toi Kotiorja on välillä sekaisin. Kun sit olin hihnassa, ni oli tosi vaikee ajaa niitä Konnan kissoja. Yhtä yritin, mut ei se onnannu, kun olin tosiaan kiinni. Sit Kotiorja kypsy ja vei meitsin häkkiin yläkertaan. No sainpahan nukkua rauhassa.

Liinu pääsi illalla aikasemmin Konnan kanssa lenkille ja niillä oli ollu joku mammarikilttien seesteinen lenkki. Oli Liinu sentään hiukan esittäny Konnalle, et tarvittaessa hänestä löytyy unkarilainen temperamentti ja terävät hampaat (joita se oli kyllä vaan naksautellu Konnaa päiseen, kun Konna oli kosiskellu). Loppuillan ne oli sit loikoillu olkkarissa kiltteinä ja rentoina. Yksi juttu sille Liipalle oli sit sattunu ja tää on tosi noloa. Siis jos muistatte, niin mähän olen aina sille teroittanut, että kissoja kuuluu ajaa ja saalistaa ja voimalla. No, mitä tekee Liinu, kun meikä ei oo neuvomassa.... se oli ollu vaan, vaikka kissat oli ihan siinä! Ja sit se yks kissa oli meinannu mennä puskemaan Liinua, ni eikö tää ollu säikähtäny sitä, huoh. Siis mä en olis säikähtäny kissaa, ikinä, ihan vaan jos jollekin oli epäselvää. No, jostain syystä ne kissat ei ollu tulossa meikää puskemaan.

Sunnuntaina aamulla lähdettiin sit ajamaan Alavudelle, Unkarinpaimenkoirien kevätkokoukseen. Olipahan tylsä kokous. Karseen pitkä päivä autossa ja sitten kun pääsi tapaamaan mukavia mudi-ihmisiä, ni eikös niillä ollu siinä pari mudiakin mukana. Mä toivotin Ukon ja Moccan sinne missä pippuri kasvaa. Liinu muka puhui (huusi) niiden kanssa unkaria, ihan kuin Konnankin kanssa oli kuulemma puhunu. Pitkänpitkän kotimatkan jälkeen päästiin omaan kotiin vähän ennen kymppiä. Kotiorjan piti tietty senkin matkan varrella käydä vielä moikkaamaassa Ruutia, Riesaa ja Peteä. 


 

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kosketusalustan noutoa

Me on käyty vähän reenailee tota tokoo. Ihan hauskaa se on ollu. Meitsi on pitäny Kotiorjan hereillä esimerkiks suorittamalla tunnarin välillä ihan niin kuin se kuuluu ja välillä pistäny sen ihan ranttaliks. Tokossa on muuten yks tosi huippu liike - ruutu. Meitsi vetää sinne ihan täysillä ja ne nauhat menee siin sit rullalle ja tötsät kaatuu. Näytin mä tossa Kotiorjalle senkin, että minä tiedän, miten sekin homma hoituu oikein. Kotiorja oli jättäny lelun pois, ni meitsi vetäs sinne sit maahan. Siis niinhän sitä joskus silloin viis vuotta sitten treenattiin. No tästä Kotiorja sit herpaantu ja nyt se on alkanu opettaa mulle kosketusalustaa. Meitsi on vieny tänkin liikkeen hieman pidemmälle ja oon esittäny Kotiorjalle tosi monta upeaa kosketusalustan noutoa. Ei vaan kelpaa, höh. Kyllä mä vielä saan sen oppimaan, että se alusta kuuluu noutaa ja siitä kuuluu antaa joku tosi hyvä palkka!

Viimeks pääsin vetää PK-tottista, oli huippuu! Palkaks sain repiä Elliltä joululahjaks saatua narulelua ja siitä riekkumisesta sainkin kunnon fiilikset ja nous vähän aggret pintaan, hähää kunnon repimistä, mahtavaa!

Ollaan lenkkeilty umpihangessa, mut meitsi on pidetty törkeesti hihnassa suurimman osan aikaa, ei sais kuulemma lähtee peurametsähatkaan. Ei tajuu taaskaan Kotiorja, ei. Siinä se kunto vasta kasvais. Potkurilenkilläkin on käyty jokunen kerta. Siinä tulee kyllä hiukan kilpailufiilistä Liipan kanssa ja kun vaikuttaa siltä, et kakara olis nopeempi, ni meitsi runttaa sen siinä kohtaa penkkaan. Ihan kiva laji tuo potkurointi, kun siihen lisää taklauksen.

Liippa on reenannu agii ja vähän tokookin. Sillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö ja parin viikon ajan se halus lähtee reeneihin, siis meijän Liinu. No, nyt on ollu vähän nihkeempää. Viimeks se oli ihan tohkeissaan, kun selvitti keppi"labyrintin". Se pöhkö luuli, et siinä on joku vaikea labyrintti, vaik nehän oli ohjurit niissä sen kepeissä. Ei se mitään, antaa sen hehkuttaa, kun on suorittanu hyppytekniikat ja labyrintit, se on ittestään niin ylpee reenin jälkeen.

Kotiorja on uskaltautunu kattomaan kevään koekalenteria, vielä koitetaan kuulemma, jos meitsin kroppa on siinä kunnossa. 

Lisäsin näin jälkikäteen (tassuun) vielä pakkoposetus kuvan, jonka Kotiorja halus ottaa tänään potkurilenkin jälkeen.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tottelevaisuuskokeessa

Meitsillä on ollu koko loppuvuosi aika tylsää, kun ei oo käyty hakutreeneissä, eikä oikeen muutenkaan mitään treenattu. Paitsi että Kotiorja on nyt sit keksiny, et voitais treenaa TOKOa pitkästä aikaa. Siis todella pitkästä, kun viimeks näitä on treenailtu vuonna 2008. Kyl mäkin oon tästä innostunu, kun pääsee sentään jotain tekemään. Vaikka aika vähän ja harvoin on treenattu, kun mul on vähän toi kroppa krenkannu. Ei meinaa keho pysyä enää menossa mukana. Pääsin joulun aikaan onneks osteopaatilleni ja sinne jäi taas pahimmat krempat. Noo, mut sit Kotiorja kekkas ilmottaa meikän TOKO-kokeeseen ja näimpä oltiin tänään Porissa.

Paikkana oli kylmä halli, jossa oli ihana tekonurmimatto, siis siinä mielessä ihana, et se oli täynnä hajuja. Siinä yleisön puolella käytiin vähän kattoo ennakkoon paikkoja ja ottaa jotain pientä ja heti jo tuli palautteet, kun hiukan kävin haistelemaan. 

Ekana näissä tokohommissa on aina se helvatin rääkkirivipaikallaolo. Ja tietty meikän tuurilla rivissä oli bokseri (siis ne on niin outoja, mitä ne oikeen viestii??) ja kehän laidalla meikälle huudellut käppänä. Kärsimystä tiedossa siis. No, enhän mä mitään käskyjä kuullu ekalla kertaa en alussa, enkä lopussa, kun kaikki keskittyminen meni siihen, et pystyin siinä olee. Siis miettikää siis mitkä olosuhteet, makaisitteko itte jonkun kuolaavan ja jonku joka on teitä hakkunu välissä!? Tein parhaani ja olin siinä koko sen pitkän 3 min. Pisteet 7. Sitten Kotiorja vei mut autoon ja sanoi, et nyt sit paineet pois, kun kohta saadaan olla kahdestaan kehässä. 

Yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella, se sujuikin kivasti, ei oo tehty tätä pitkään aikaan. Kotiorjalle jäi epäselväks, et mikä meni mönkään, kun pisteitä tuli 8p, mut ei kerrota sille, että en istunu siinä pysähdyksessä. En mä vaan muistanu. Sitten oli maahanmeno ja siitä 10p. Seuraavaksi luoksetulo. Kotiorja jätti meikän istumaan ja kuinka ollakaan, siin oli just tosi hyvät hajut. Ajattelin, et ehdin hyvin nousta haistelemaan, kun sillä kuitenkin kestää kävellä sinne toiseen päätyyn. Ja toiseks, jos vaan lukijat muistatte, niin silloin, kun koiranohjaaja ei ole kosketusetäisyydellä ja ollaan vielä kokeessa, niin voi ja saa tehdä mitä lystää. Sit kuului käsky "tänne" ja meitsi lähti ihan täysillä silmät palaen. Oli se Koriorja kuulemma jotain siinä huudellu, mut en mä mitään kuullu. Tein siis niin hienon ja vauhdikkaan luoksetulon ja tuomari antoi 0 pistettä.

Sitten mulla olikin jo aika hyvät fiilikset ja vähän siinä hyppäsin Kotiorjaa päin ja nappasin hihasta, kun siirryttiin seuraavalle suorituspaikalle. Ihmeen nuiva suhtautuminen Kotiorjalta siihen paikkaan, se vaan sanoin "seuraa" tosikkona. Seuraava liike oli seisominen. Mä niin yritin parhaani, mut ihan vähän käännyin Kotiorjaa kohti, kun se kävi siellä mun takana kääntymässä. 8 pistettä. Sitten oli myös Kotiorjan vuoro saada pyyhkeitä...nouto. Kotiorja heitti, mut mä olin niin täpinöissäni, et lähdin, kun liikkuri sanoi "käsky", puhdas työtapaturma, haksahdus. Mut Kotiorjalta tuomari kysyi, et mitä säännöt sanoo, että miten pitkälle heitetään? Kotiorja mutis jotain, et ei oo lukenu sääntöjä (noloo) ja et otti varovasti, kun on viimeaikoina heittäny kahdenkilon kapulaa. Noo, seuraavaks heittää ehkä sen 10, ton viiden sijaan. Pisteet 8.

Kaukot tehtiin samalta paikalta. Vähän meikä katsoi epäluuloisesti sitä liikkuria, et ettei vaan oo joku mudien vihollinen. Kotiorja oli iloinen, kun nousin ekan nousun ekalla käskyllä. Sit vähän jännitystä peliin ja toiseen istumiseen otin toisen käskyn. Pisteet 9. Hypyssähän mä keksin perjantain treeneissä, et sehän tehtiin niin, et sinne jäädään seisomaan, tein sen taas mut istuin sit toisella käskyllä. Pisteet 7. Kokonaisvaikutus 10, kivannäköistä ja tempperamenttinen, nopea koira. Pisteitä yhteensä 140, eli juur kakkostulos.

Kotiorja oli vähän nyreissään, kun ei saanu hampurilaista, kun ne oli meille luvattu vaan ykköstuloksesta. Ja siitäkin murmutti, et jos hän on viikon mulle kertonu joka ilta, et se on tottelevaisuuskoe, eli siellä kuuluu totella, ni siellä ei saa sit tehdä omia ratkaisuja. Pöh, sehän olis ihan tylsää. Oli se iloinen siitä, et meikä oli yksilöliikkeissä vapautunu, sen paikallaolo paineistumisen jälkeen. Jatketaan kuulemma reeniä.

Tässä näyte viime kesältä, miten voi kesken kokeen piristää Kotiorjaa (täs olin kyllä niin kiltti, et tein tän paikallaolon jälkeen, kun mut oli jo liikkeestä vapautettu). Kuva Sanna Vainionpää.