Liinu liitää ja liihottaa

Kerrankin pääsin kertomaan omia kuulumisiani tähän Kärtyn blogiin. Mä olen nyt reilun vuoden käyny treenaamassa agilitya Iitun kanssa. Agility on mun mielestä paras laji. Tuli tuossa kesällä tehtyä taas palveluskoirahommiakin, kun menin osteopaattikäynnin jälkeen ilmaisemaan Iitulle, että mä oon aika reipas nykyään. Käytiin yksi koekin, mut se oli aika ahdistavaa. Löysin kyllä keppejä jäljeltä ja esineenkin, mutta se tottelevaisuusosuus oli niin ahdistavaa, että en oikein voinut tehdä mitään. TOKO-kokeessakin käytiin. Siellä paikallaolossa viereinen koira ja sitten sen ohjaajakin häiriköivät mun herkkää sieluani, leikkiin kutsulla, takapuolen haistelulla ja haukkumalla, siis nää teki se koira, ei se ohjaaja. Se ohjaaja sit komenti loppujelopuks koiraansa niin kovin, et ajattelin häipyä paikalta, ennen kuin se oli tullu mun kimppuun. Sain uusinnan, mut sit siellä alkoi taas joku liikkumaan yleisössä, ni ajattelin, et nyt on lähdettävä aikaisemmin ennen kuin käy huonosti. Muut liikkeet meni suht. ok, paitsi kaket unohdin kokonaan ja hypyssäkin tein omat kuviot.

Mutta siis nyt on ollu kivaa, kun Iitu tajus, että mä en edeleenkään halua olla PK-koira. Agilityyn ja TOKOon lähden nykyään mielelläni, kun kroppa on kunnossa.

Oon päässy tässä parit möllikisatkin, siis aksassa. Yhdet meni tosi hyvin, kun mä en niin kovin paljoa ehtiny hullaantumaan vapaudesta. Sitten on ollu vähän epäselvää ohjausta Iitulta ja hullaantuneena liihotusta multa. Mä en vaan voi sille mitään, et tulee niin hyvä fiilis tuosta lajista, sit mulla lähtee vaan jalat viemään, enkä muista, et piti sitä rataakin mennä. Viimeksi maanantaina olin niin fiilareissa radan jälkeenkin, et Iitu sanoi jäähdyttelylenkillä "Liinu, voit lopettaa haukkumisen, tultiin radalta jo viis minuuttia sitten". No hitsi, en mä ollu huomannu. Mulla soi päässä taas vaan sen "huuda, huuda ilosta, huuda, huuda vapaudesta".

starttiluokka 21.10.13 

möllirata 21.10.13

2.10.13 ATT