Viime sunnuntaina käytiin tämän vuoden ekassa hakukokeessa. Kotiorja oli ajatellu, että meikän kunto alkais jo riittämään kolmosen hakuradalle.
Koe oli pieni ja oikeestaan se oli rotuottelu, kun mukana oli Veikko-mudi (ihan ok jätkä) ja kaksi dopparia. Vettä oli tullu taivaan täydeltä koko yön ja koepaikan hiekkakenttä oli aikamoisen märkä ja lätäkköinen. Tottis oli eka ja meitsi tietty taas numerolla 1. Aika hyvällä fiiliksellä lähdin, ilmoittautumisessa oli pakko huomauttaa sille dopsulle, et sä et jätkä sit tuu mun alueelle, niin kuin se yks aussi on tos pari kertaa tullu. Ihan pienen "puh" sanoin vaan. Juur kun oltiin asettumassa aloituspaikkaan, niin joku mudin vihaaja ampus ihan meitsin takana. Siis huhhuh hei, turha siinä on sit selitellä, et "oho, testasin vaan asetta", kun on oikeesti meinannu päästää pienen viattoman mudin päiviltään. Noo, me sit alettiin tekee sitä tottista. Ajattelin, et täytyy vaan pysyä tosi eläväisen näköisenä, et se ampuja ei ajattelis, että vielä kituu, hoidetaan homma loppuun. Niinpä mä vähän sit aina liikkeiden välissä riekkusin ja hypin Kotiorjaa päin ja meilkein sen syliin. Ja siis ihan vahingossa repäsin sitä numerolappua siinä pari kertaa, ja sitäpaitsi se oli jo valmiiks revenny! Ja joo, se kenttä oli sit märkä, ni luuletteko, et olisin kastellu takapuoleni siihen?? En tod. Ihan hyvin pystyy kapulanki luovuttamaan seisaaltaan. Vikana sit paikallaoloon ja siinä muistin sit yhden tokokokeen vuosien takaa, kun koirat laitettiin riviin ja sit alko pauke. Tämän kamalan takauman vuoksi en jäänyt sinne arvuuttelemaan, et tähtääkö joku kohta taas mudia päin. Tottis meni siis penkin alle, sanoi Kotiorja. Pisteet 60.
Kotiorja halus kuitenki lähtee kattoo millä mallilla haku on, kun ei tosiaan oo käyty hakukokeessa yli vuoteen. Ja meitsi ekana radalle. Maasto oli aika vaihtelevaa ja vasemmalla puolella jonkin verran nousua. Mut hei, ne olikin tehneet hyppyradan. Ekat 150 metriä alueesta oli täynnä kaadettua rankaa ja meitsi joutus etenemään hyppimällä. Aika hyvin siinä vetelin Kotiorjan ohjeiden mukaan puolelta toiselle. Sit löytys eka ukko. En viitsiny vetää ihan täysillä näytölle, kun kyl mä jo tiedän, et ei ne kokeessa palkkaa. Ja yhtäkkiä kesken matkan meikä niinku unohti, et mitä olin tekemässä. Siinä sit taas törötettiin keskellä metsää, kunnes tuomari käski palaamaan keskilinjalle. Siit sit hain rullan uusiks ja samassa kohtaa meinas taas unohtuu. Muistin sit kuiteski ja menin näytölle. Jatkettiin hommia, mut meikä väsys siihen hyppimiseen ja söin vähän heinää välipalaks siinä välillä. Kotiorja ei tykänny, vaan laitto meikää sit aina uusiks ja sit mä meninkin niitä laatikoita, mitä se haluu. Toka ukko löytys ja sinne menin vähän reippaammin. Kolmannen, takakulman ukon bongasin jo aika kaukaa. Mut siin oliki matkalla sellanen ihana peuranpaska, jota jäin maistelee. Kotiorja karjas ja mä ihan säikährin ja lähdin vetää täysillä näytölle. Tuomari tykkäs meitsin risteilystä radan alussa, mut muuten ei tykänny työskentelystä, kun en aina lähteny sit kerralla kauas ja sit tuli se valeeksi luokiteltu. Kotiorja sai sanomista liinan käytöstä. Ilmaisuista meitsi sain tähän saakka huonoimmat pisteet ikinä, 3, 7, 3. Olis tarvinnu mennä määrätietosemmin ja maalimiesmotivaatiossa on suuria puutteita ja lisäks häiriköin ukkoja, kun ihan vähän vaan kävin kaikkia moikkaamassa, kun olis pitäny olla hallinnassa. Mut siis hei, kysynpähän vaan et mikäs on ihmisten motivaatio tehdä töitä, jos tietäs ettei palkaa tule, jos noin niinku vertaa siihen, että tulee palkka. Saanen veikata, et kovin moni ei juoksis kieli vyön alla, jos palkka ei juoksis! Pisteet hausta 142.
Otettiin vielä esineet, kun Kotiorja halus päästä kokeilee suopursu pohjaa. Olikin aika hajujen maailma. Kaksi esinnettä ehdin nostaa. Sanomista tuli, kun en hilpassu takaosan ryteikköön, ennen kuin olin tsekannu koko etuosan. Aloinhan mää sinne laajentaa, mut sit loppus aika. Pisteet esineistä 21.
Oli aika raskas rata, vaik mä kaikista kovin oonki. Kotiorja mietti kotimatkalla, et vieläkö se jatkais meitsin kanssa tätä hommaa. Mut johan se on nyt ehtiny jotain treenejä sopimaan :) Veikko vetäs koularin HK2 mageesti ykköstuloksella!
Maanantaina käytiin Peetsa Vilanderilla, kun Kotiorja on sitä mieltä, et meikä ei sais enää kurmuttaa ja kiusata Liinua. Sai mokoma vahvistusta ajatuksilleen ja pontta yrittää esittää, että ei olis orja. Et nyt sit kärvistellään. Liinua siellä vähän samalla testailtiin, se meni ihan ok. Ei ollu menny niin tolaltaan kuin luonnetestissä. Saas kattoo mitä tästä tulee. Onhan toi Orja mulle ennenkin tämmöstä ruotuun laittamista pitäny, mut aina mä oon vaan uudestaan kiipiny omalle paikalleni.
PS. Ellin pikkusnakussa taitaakin olla ainesta. Pikkulikka pisti kunnon rähinät käyntiin, kun sen karvoja ajeltiin, täytyy myöntää et meikä kiinnostu siitä ipanasta siinä ekaa kertaa. Joutus se sit nöyrtymään, mut hyvältä kuulosti.
keskiviikko 3. lokakuuta 2012
torstai 13. syyskuuta 2012
Mudimestaruudet
Viime sunnuntaina ratkottiin mudien ekat PK-mesteruudet. Kotiorja oli ilmoittanu meikän jäljelle kahdesta syystä; kolmosen jälkikokeeseen on vaikea saada paikkoja ja toisaalta epäili, et meitsin kunto ei vielä riittäis kolmosen hakuradalle pitkän sairasloman jälkeen.
Noo, saavuttiin paikalle ajoissa ja päivä alkoi siruntarkistuksella. Se oli tosi ällöä, kun oli iso koe, niin jouduin olee siinä jonossa turhan pitkään kaikenmaailman tuijottajien ja läähättäjien keskellä. Hommat jatkuivat siirtymisellä jälkimetsiin, jossa saimme jonkin aikaa odotella maastoon pääsyä. Kotiorja oli onnistunut arpomaan meille alueelta sen kohdan, josta kavereiden kokemukset ovat lähinnä olleet "hirvenjälkisekoilueikeppejä"-tyyppisiä. Toisaalta meidän jäljen vastakkaisen jäljen kohdalta ollaan kakkosessa nostettu kuusi keppiä. Janalle meikä lähti vauhdikkaana ja nappasin jäljen, mut tuomari huusi, et takaisin janalle. tsekkasin saman jäljen toiseen suuntaan ja taas sama huuto: takaisin janalle. Kotiorja lähetti janaa eteenpäin ja meikä nappas taas jäljen ja huuto kuului: takaisin janalle, siitä se jälki sit vihdoin lähti toiseen suuntaan. Pisteet 22p. Jana-arvostelua ei missään kohtaa saatu, mut siinä siis tuo harhan tarkistus ja takajälki. Sit meikä lähti jäljestämään ja pian tuli eka kulma, jonka jälkeen pian meikä sekotti ja hävitti jäljen. Nappasin sit jäljen uudestaan (Kotiorja väittää, et nappasin ilmasta) ja lähdin jatkamaan ja pian löytyi keppi ja olin tosi tosi iloinen. Kotiorja tarkisti kepin ja sanoi, et voi perkule, ei oo meidän keppi. Meikä sai palkan, mut Iitu laittoi sen kepin takas siihen, mistä se löytyi, outoa. Ja sit otti meikän pois siitä jäljeltä, outoa! Sitten Kotiorja halus, et mä etsin sen jäljen uudestaan ja kyl mä jotain löysinki ja ajettiin varmaan jotain 400 metriä. Sitten Kotiorja päätti, et ei voi olla meidän jälki, kun menee niin paljon sinne suuntaan, mitä oli löytyny sen ykkös jäljen kutonen ja otti meikän taas pois jäljeltä. Aikaa oli kulunu tosi paljon, mut kokeiltiin vielä nostaa jälki janalta (sit kun oli löydetty sinne takas...), kun Iitu ajatteli, et löytyis edes yks oma keppi palkaks. Mut kyllä oli niin ihmeellinen se jälkihomma tällä kertaa, et meitsi ei yhtään tajunnu. Ihan ihmeellistä oli, kun ei päästetty sinne, mistä olin sentään yhden kepin nostanu.
Kotiorja päätti et otetaan tottis harjoituksen vuoksi, et pääsis meikää ojentamaan, jos sikailen (siis määkö muka sikailisin??). Ilmoittautumiseen mentäessä hyökkäsin innokkaana moikkaamaan vastaan kävelleen koetoimitsijan, just ehdin kertoo sille, et oon ihana ja mul on kivaa, kun huomasin, että se samainen aussi kun viimeksikin oli meidän pari, hyökkäsi taas päin. Ei se onneks listiny mua tälläkään kertaa, mut ei oo kivaa, olla nyt niin kilpailuhenkinen. Meikä aloitti liikkeillä. Seurailin siinä sinnepäin (Kotiorja haluais, et olisin kokoajan kontaktissa, mut en jaksanu) ja henkiöryhmässä kävin vähän haistamassa ihmisten taskuja, siitä tuli palaute, tiukka "seuraa"-käsky. Tästä meni sit pointseja, arvosana hyvä. Istumisen, maahanmenon ja seisomisen meikä vetäs aika hyvin tällä kertaa, arvosanat tais olla erittäin hyvä-hyvä-erinomainen. Noudot vedin myös hyvin, ne onkin niin mun juttu, arvosanat: hyvä-erinomainen-erinomainen. Mut viel oli meikän bravuuri jäljellä: eteenmeno, en menny maahan, kuin kolmannella huudolla puoliks, hähää, ei tarvi totella, kun on niin kaukana! Arvosana:puutteellinen. Paikallaolossa yllätin taas Kotiorjan ja pysyin, erinomainen. Yhteensä siis 88pistettä :) Ja Kotiorja oli niin onnellinen, et ei taida muistaa paljoa mitään arvostelusta. Kyllä mä tiedän miten ton Iitun saa nostettua maanpinnan yläpuolelle!
Mentiin vielä esineisiin, koska meikä tykkää niistä. Esineet oli sijoiteltu aika epätavallisesti, mut onneks meikä sai tehdä rauhassa töitä. Esineet olivat siis vasemmassa takakulmassa, vasemmasta sivurajasta noin 15 metriä ja noin 15-20 metriä etulinjasta ja oikeassa etukulmassa. Aikaa meikältä meni näihin kolmeen 2,5 minuuttia ja nappasin täydet pisteet. tuomari kehui työskentelyä! Ja esineistä sainki Kotiorjalta bonuspalkan: kissanruokaa!
Me ei siis saatu tulosta, kun sekoiltiin sinne Otuksen jäljelle, mut Kotiorja oli tosi iloinen hienosti menneestä tottiksesta ja esineistä.
Mudien PK-mestaruus (paras 3lk mudi ja parhaat pisteet) meni Luksille, hyvä jätkä toi Luksi! Ja kamuni Veikko otti hienon orjansa nostatus tuloksen haku ykkösestä. Myös Helmi ja Pantse tekivät hienot tulokset!
Kuvat on ottanu Sanna Vainionpää
Noo, saavuttiin paikalle ajoissa ja päivä alkoi siruntarkistuksella. Se oli tosi ällöä, kun oli iso koe, niin jouduin olee siinä jonossa turhan pitkään kaikenmaailman tuijottajien ja läähättäjien keskellä. Hommat jatkuivat siirtymisellä jälkimetsiin, jossa saimme jonkin aikaa odotella maastoon pääsyä. Kotiorja oli onnistunut arpomaan meille alueelta sen kohdan, josta kavereiden kokemukset ovat lähinnä olleet "hirvenjälkisekoilueikeppejä"-tyyppisiä. Toisaalta meidän jäljen vastakkaisen jäljen kohdalta ollaan kakkosessa nostettu kuusi keppiä. Janalle meikä lähti vauhdikkaana ja nappasin jäljen, mut tuomari huusi, et takaisin janalle. tsekkasin saman jäljen toiseen suuntaan ja taas sama huuto: takaisin janalle. Kotiorja lähetti janaa eteenpäin ja meikä nappas taas jäljen ja huuto kuului: takaisin janalle, siitä se jälki sit vihdoin lähti toiseen suuntaan. Pisteet 22p. Jana-arvostelua ei missään kohtaa saatu, mut siinä siis tuo harhan tarkistus ja takajälki. Sit meikä lähti jäljestämään ja pian tuli eka kulma, jonka jälkeen pian meikä sekotti ja hävitti jäljen. Nappasin sit jäljen uudestaan (Kotiorja väittää, et nappasin ilmasta) ja lähdin jatkamaan ja pian löytyi keppi ja olin tosi tosi iloinen. Kotiorja tarkisti kepin ja sanoi, et voi perkule, ei oo meidän keppi. Meikä sai palkan, mut Iitu laittoi sen kepin takas siihen, mistä se löytyi, outoa. Ja sit otti meikän pois siitä jäljeltä, outoa! Sitten Kotiorja halus, et mä etsin sen jäljen uudestaan ja kyl mä jotain löysinki ja ajettiin varmaan jotain 400 metriä. Sitten Kotiorja päätti, et ei voi olla meidän jälki, kun menee niin paljon sinne suuntaan, mitä oli löytyny sen ykkös jäljen kutonen ja otti meikän taas pois jäljeltä. Aikaa oli kulunu tosi paljon, mut kokeiltiin vielä nostaa jälki janalta (sit kun oli löydetty sinne takas...), kun Iitu ajatteli, et löytyis edes yks oma keppi palkaks. Mut kyllä oli niin ihmeellinen se jälkihomma tällä kertaa, et meitsi ei yhtään tajunnu. Ihan ihmeellistä oli, kun ei päästetty sinne, mistä olin sentään yhden kepin nostanu.
Kotiorja päätti et otetaan tottis harjoituksen vuoksi, et pääsis meikää ojentamaan, jos sikailen (siis määkö muka sikailisin??). Ilmoittautumiseen mentäessä hyökkäsin innokkaana moikkaamaan vastaan kävelleen koetoimitsijan, just ehdin kertoo sille, et oon ihana ja mul on kivaa, kun huomasin, että se samainen aussi kun viimeksikin oli meidän pari, hyökkäsi taas päin. Ei se onneks listiny mua tälläkään kertaa, mut ei oo kivaa, olla nyt niin kilpailuhenkinen. Meikä aloitti liikkeillä. Seurailin siinä sinnepäin (Kotiorja haluais, et olisin kokoajan kontaktissa, mut en jaksanu) ja henkiöryhmässä kävin vähän haistamassa ihmisten taskuja, siitä tuli palaute, tiukka "seuraa"-käsky. Tästä meni sit pointseja, arvosana hyvä. Istumisen, maahanmenon ja seisomisen meikä vetäs aika hyvin tällä kertaa, arvosanat tais olla erittäin hyvä-hyvä-erinomainen. Noudot vedin myös hyvin, ne onkin niin mun juttu, arvosanat: hyvä-erinomainen-erinomainen. Mut viel oli meikän bravuuri jäljellä: eteenmeno, en menny maahan, kuin kolmannella huudolla puoliks, hähää, ei tarvi totella, kun on niin kaukana! Arvosana:puutteellinen. Paikallaolossa yllätin taas Kotiorjan ja pysyin, erinomainen. Yhteensä siis 88pistettä :) Ja Kotiorja oli niin onnellinen, et ei taida muistaa paljoa mitään arvostelusta. Kyllä mä tiedän miten ton Iitun saa nostettua maanpinnan yläpuolelle!
Mentiin vielä esineisiin, koska meikä tykkää niistä. Esineet oli sijoiteltu aika epätavallisesti, mut onneks meikä sai tehdä rauhassa töitä. Esineet olivat siis vasemmassa takakulmassa, vasemmasta sivurajasta noin 15 metriä ja noin 15-20 metriä etulinjasta ja oikeassa etukulmassa. Aikaa meikältä meni näihin kolmeen 2,5 minuuttia ja nappasin täydet pisteet. tuomari kehui työskentelyä! Ja esineistä sainki Kotiorjalta bonuspalkan: kissanruokaa!
Me ei siis saatu tulosta, kun sekoiltiin sinne Otuksen jäljelle, mut Kotiorja oli tosi iloinen hienosti menneestä tottiksesta ja esineistä.
Mudien PK-mestaruus (paras 3lk mudi ja parhaat pisteet) meni Luksille, hyvä jätkä toi Luksi! Ja kamuni Veikko otti hienon orjansa nostatus tuloksen haku ykkösestä. Myös Helmi ja Pantse tekivät hienot tulokset!
Kuvat on ottanu Sanna Vainionpää
torstai 6. syyskuuta 2012
Orjan pentukuumeen ehkäisyopas
Päätin avustaa teitä, hyvät lukijat, siinä miten voitte ehkäistä joutumasta tilanteeseen, jossa laumaanne liittyy koiranpentu. Siis eihän kukaan vaan halua pentua laumaansa!? Pennuista ei ole kuin haittaa. Ne vievät henkilökunnaltanne kaiken huomion ja joudutte jakamaan sen hirviön kanssa jatkossa kaiken. Pentu vie osan teidän treeniajastanne, ruuastanne, kodistanne makuupaikkoineen, ja vieraat tulevat huomioimaan pentua, ehkä jopa enemmän kuin teitä. En siis todellakaan voi suositella kenellekkään. Itselleni kävi se virhe kerran, että laumaan pääsi livahtamaan siskoni tytär. Jotenkin vaan annoin periksi, kun siskoni ei olisi mitenkään pärjännyt niin monen lapsen yksinhuoltajana. Mutta nyt tilanne vaikuttaa taas uhkaavalta laumassamme, sillä olen kuullut tämän vuoden aikana Kotiorjan useasti mainitsevan seuraavia: "pentukuume", "olispa kiva alkaa kouluttamaan uutta pentua", "tarvitsen uuden PK-koiran" jne. Muistakaa, että jokaiseen tällaiseen lausahdukseen on vastattava välittömällä toiminnalla. Toiminnan on oltava niin voimakasta, että pentukuume kaikkoaa. Käytä sellaisia toimia, joita pennut yleensä tekevät. Laitan tähän nyt listan eri toiminnoista, joita voitte toteuttaa, mikäli henkilökuntanne/orjanne aloittaa pentupuheen.
1. Tuhoa jotain ihmisten omaisuutta (esim. korvakuumemittari tekee vaikutuksen, koska sen pureskelu voi olla jopa "vaarallista")
2. Hyppää yksin ollessa portin yli kielletylle alueelle
3. Kun henkilökuntasi luulee olevansa viisas ja laittaa kaksi porttia päällekkäin; murtaudu alemmasta portista kielletylle alueelle
4. Henkilökunnan vastatessa tähän lisäämällä barrikaadeihin pari tuolia, murtaudu porttien ja tuolien läpi siten, että molemmat portit ja tuolit ovat poissa paikoiltaan, kun orjasi saapuu kotiin
5. Kielletyllä alueella, napsauta hellan levy päälle, tee tämä kuitenkin silloin, kun tiedät, että orjasi saapuu noin 15 minuutin kuluttua takaisin kotiin, tulipalo on vähän liian rajua, kun siinä menee sitten omakin koti
6. Varasta ruokaa. Pelkkä varastaminen ei riitä, vaan pienet överit on paikallaan (esim. paketillinen puruluita), että orjasi saa miettiä tarvitseekohan tuota koiraa käyttää koko yö ulkona
7. Varasta ja syö jotain, mikä ei ehkä ole koiralle hyväksi (itse vetäisin noin 50-100kpl spirulina-tabletteja), orjalle tekee hyvää soitella päivystykseen ja odotella "pennun" kakkimista (tuleeko sitä, millaista, miten paljon, milloin)
8. Napsi lenkillä suuhusi nenäliinoja ja kissanpaskoja
9. Kaada vesikuppi
10. Juo erittäin runsaasti (uidessa onnistuu hyvin) ja kuse lattialle, kun orjasi on noin tunnin poissa
11. Rähjää hulluna vastaantuleville koirille ("ei tämän oppiin voi pentua ottaa")
12. Rähjää naapurin ihmisille ("yhtään mudia ei sit enää tule tähän laumaan")
13. Ärähdä pennuille joita tapaat
14. Jos laumassasi on jo muita koiria: kyykytä niitä päivittäin
15. Reijitä laumassa toisen koiran korva
16. Karkaa sateiseen, pimeään iltaan ja juokse autoteitä, tämä on vielä voimakkaampi, kun teet sen juuri sillä hetkellä kun orjasi on lähdössä yövuoroon
17. Metsässä ota hatkat peuran perään
18. Lähde hallinnasta agilitytreeneissä ja käy pöllimässä kouluttajan repusta lelu
19. Lähde hallinnasta tottelevaisuustreeneissä
20. Pyydä yöllä ulos
21. Juuri, kun orjasi ajattelee koepäivänä, että "jos ei tänään tule tulosta, niin nää hommat saa tämän kanssa jäädä", nostata orjaa tekemällä, ainakin osa hommista, yhtä loistokkaasti kuin treeneissä ja ota tulos!
Voin lisätä listaa, kun tulee mieleen muita keinoja, meitsillä kyllä riittää niitä. Nää nyt oli tämmöset, mitä itse olen toteuttanut viimeisen kuukauden aikana.
Terveisin Manta 7,5-v
1. Tuhoa jotain ihmisten omaisuutta (esim. korvakuumemittari tekee vaikutuksen, koska sen pureskelu voi olla jopa "vaarallista")
2. Hyppää yksin ollessa portin yli kielletylle alueelle
3. Kun henkilökuntasi luulee olevansa viisas ja laittaa kaksi porttia päällekkäin; murtaudu alemmasta portista kielletylle alueelle
4. Henkilökunnan vastatessa tähän lisäämällä barrikaadeihin pari tuolia, murtaudu porttien ja tuolien läpi siten, että molemmat portit ja tuolit ovat poissa paikoiltaan, kun orjasi saapuu kotiin
5. Kielletyllä alueella, napsauta hellan levy päälle, tee tämä kuitenkin silloin, kun tiedät, että orjasi saapuu noin 15 minuutin kuluttua takaisin kotiin, tulipalo on vähän liian rajua, kun siinä menee sitten omakin koti
6. Varasta ruokaa. Pelkkä varastaminen ei riitä, vaan pienet överit on paikallaan (esim. paketillinen puruluita), että orjasi saa miettiä tarvitseekohan tuota koiraa käyttää koko yö ulkona
7. Varasta ja syö jotain, mikä ei ehkä ole koiralle hyväksi (itse vetäisin noin 50-100kpl spirulina-tabletteja), orjalle tekee hyvää soitella päivystykseen ja odotella "pennun" kakkimista (tuleeko sitä, millaista, miten paljon, milloin)
8. Napsi lenkillä suuhusi nenäliinoja ja kissanpaskoja
9. Kaada vesikuppi
10. Juo erittäin runsaasti (uidessa onnistuu hyvin) ja kuse lattialle, kun orjasi on noin tunnin poissa
11. Rähjää hulluna vastaantuleville koirille ("ei tämän oppiin voi pentua ottaa")
12. Rähjää naapurin ihmisille ("yhtään mudia ei sit enää tule tähän laumaan")
13. Ärähdä pennuille joita tapaat
14. Jos laumassasi on jo muita koiria: kyykytä niitä päivittäin
15. Reijitä laumassa toisen koiran korva
16. Karkaa sateiseen, pimeään iltaan ja juokse autoteitä, tämä on vielä voimakkaampi, kun teet sen juuri sillä hetkellä kun orjasi on lähdössä yövuoroon
17. Metsässä ota hatkat peuran perään
18. Lähde hallinnasta agilitytreeneissä ja käy pöllimässä kouluttajan repusta lelu
19. Lähde hallinnasta tottelevaisuustreeneissä
20. Pyydä yöllä ulos
21. Juuri, kun orjasi ajattelee koepäivänä, että "jos ei tänään tule tulosta, niin nää hommat saa tämän kanssa jäädä", nostata orjaa tekemällä, ainakin osa hommista, yhtä loistokkaasti kuin treeneissä ja ota tulos!
Voin lisätä listaa, kun tulee mieleen muita keinoja, meitsillä kyllä riittää niitä. Nää nyt oli tämmöset, mitä itse olen toteuttanut viimeisen kuukauden aikana.
Terveisin Manta 7,5-v
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Uusi päiväkirja
Hellou fanit :)
Meitsi on tänä vuonna unohtanu tän päiväkirjan pitämisen ihan kokonaan. Noo, tässä tulee ihka uus teos, kun vuodatus alkoi reistaamaan ja meni hävittämään meitsin hienoista kirjauksista kuvia.
Vuoden alkupuolisko meni kaikenmaailman kuntoutuksissa ravatessa; oli vesiallasta, hierontaa, kiropraktikkoa ja yks osteopaattikin antoi meikästä arviotaan. Ei ne varmaan hukkaan menny ne hoidot (vaan mudiin, heh), mut täytyy myöntää, et aika kipiä olin. Kolotusta oli siellä ja täällä. Ihan tylsääkin oli, ei päässy treenaa, eikä kunnon lenkeille. Vaan sitten, mun hyvä ihmisystävä suositteli vielä yhtä osteopaattia ja niinpä Kotiorja vei meitsin tämän tädin vastaanotolle Turkuun kesäkuussa. Olikin muuten kiva retki sinne keskustaan, sitä mää vaan en ymmärrä, et miks en päässy ravintolaan. Niin monta ovea oli kutsuvasti auki ja terassit auenneet, mut ei, ni ei. Kotiorja on varmaan taas niin pihalla maailman menosta, että ei tiedä, et koirat pääsee nykyään ravintoloihin, ainakin osaan niistä. No, se hoitaja sit arvioitsi meikää ja veivas mun jäseniäni ja totes, et -kyl tää kuntoon tulee, kun saadaan nää toimintahäiriöt pois. Kotiorja sai sit ohjeet, et miten meikää veivataan iltaisin ja siitä seuraavat kolme viikkoa sit veivattiinki. Ja voitte uskoa, et ei ollu noi Kotiorjan otteet sit yhtä miellyttävät, kuin sen oikean hoitajan. Mut ei se mitään, sen kolmen viikon jälkeen mulla olikin jo paljon parempi olo ja sain alkaa treenaa!
On ollu kyllä ihan huippua sen jälkeen. Oon saanu juosta paljon metsässä, käydä uimassa ja sit tosiaan treenaa. Hakuu, jälkee ja tottista. Käytiin sit elokuun alussa Piirinmestiksissä etsintäkokeessakin jo. Maastot meikä vetäs aika kivasti. Mitä nyt jäljen janalla Kotiorjan takia tuli sekoiltua. Tottiksessa meikä ei sit jaksanu keskittyä, vaan oli hiukan huono-olo, niin vetelin siinä heinää sitten lääkkeeks. Et ei sit tullu tulosta, eikä mestaruutta tänä vuonna. Mut saavutus sekin, et neljännen kerran meikän koeuran aikana vetäsin 68 pistettä tottiksesta. Et ei se paljosta jääny.
Viime löördaagina oltiin sit jälkikokeessa. Se olikin vähän hassu päivä, kun Kotiorja oli vieny meidät Liinun kanssa illalla Kauhulan perheeseen hoitoon ja sit se tuli aamulla suoraan yövuorosta hakee meitsin. Meikä oli heti ihan kympillä mukana: Yes, kokeeseen! Ekaks oli jälki, jonka ennakkotietona oli, et hankalat maastot, joista ei yleensä tuloksia heru. No, vetäsin siitä janalta täydet ja ajoin Kotiorjan mielestä tosi hienosti, vaikka pari kertaa tuli pahat peuranjälki-sekoilut. Keppejä löytys vaan neljä ja aika oli tullu käytettyä viittä minsaa vaille kaikki, ni ei auttanu ihmetellä, vaan mentiin palauttamaan kepit. Sain paljon kehuja Kotiorjalta. Seuraavaks oli tottis ja mulla oli oikein hyvä fiilis lähtee sinne. Ilmoittautumisessa se meikän pari meinas ottaa vähän turhan tosissaan ja listiä meikän siihen paikkaan, mut onneks Kotiorjalla oli salamannopeat reaktiot ja se ehti väliin. Aattelin vähän nostattaa Kotiorjan fiiliksiä ja pysyin skarppina paikallaolossa. Sit vetäsin seuraamisen vähän unessa, mut istumisen ja maahanmenon, niin kuin kuuluu. Sit tuli mieleen, et nyt toi Iitu lähtee leijumaan ja seisomisessa sainkin tosi hyvän hajun siitä kentästä nokkaan. Ja mikäs siinä haistellessa, kun Kotiorja oli niin kaukana, ettei ylttänyt kajoomaan. Oli ihan pakko vielä merkata se paikka ja sit vetäsin täysillä luoksetulon ja Kotiorjaa päiseen, hähä, olin mää kokoajan kuullu, kun se mua sen kolme kertaa kutsu. Sit Kotiorjaa alko vissiin kiristää joku, kun noutojen käskyt tuli niin kireenä. No, vetäsin ne sit niinkuin vaan osaan, eli aikas hyvin. Eteenmenoa en sit viittiny pilata maahanmenolla turhaan. Pisteet 77p. Lopuks mentiin esineruutuun. Olikin aika jännä ruutu, kun siel oli sit sen seitsemän koiran hajut... ajan puitteissa täräytin kaikki kolme esinettä Iitulle ja se oli tosi tyytyväinen. Saatiin siis tulos JK3 ja meitsi sai hampurilaisen palkaksi!
Liinu on tehny nyt agilityä Kotiorjan kanssa, kun se alkoi tilttaamaan Ellin kanssa, eikä pystyny tekee mitään. Kyl se Kotiorjankin kanssa tilttailee, saas kattoo onko siitä ressaajasta siihenkään lajiin.
Tänään käytiin Kauhulassa kattoo Ellin pentua. Siis joo, oikeesti, siel oli pieni valkoinen snautseri. Meikää ihan oksetti ja kävin jo pari kertaa ilmottamassa sille kakaralle, et sen olis parempi pysyä kaukana Johtajasta. Kotiorja oli ihme kireenä siinäkin "Manta nätisti", äh ei se tajuu, et kakaroille täytyy heti sanoo vähemän nätisti, ni sit saa olla niiltä rauhassa. Jostain pennusta se Kotiorja on aina välillä kuulunu puhuvan treenikavereille, tai siis pentukuumeesta. No, mut siitä projektista mä kerron joku toinen kerta.
Tässä vähän kesän tunnelmaa: uimassa Liinun, Veikon ja Vinkan seurassa
Meitsi on tänä vuonna unohtanu tän päiväkirjan pitämisen ihan kokonaan. Noo, tässä tulee ihka uus teos, kun vuodatus alkoi reistaamaan ja meni hävittämään meitsin hienoista kirjauksista kuvia.
Vuoden alkupuolisko meni kaikenmaailman kuntoutuksissa ravatessa; oli vesiallasta, hierontaa, kiropraktikkoa ja yks osteopaattikin antoi meikästä arviotaan. Ei ne varmaan hukkaan menny ne hoidot (vaan mudiin, heh), mut täytyy myöntää, et aika kipiä olin. Kolotusta oli siellä ja täällä. Ihan tylsääkin oli, ei päässy treenaa, eikä kunnon lenkeille. Vaan sitten, mun hyvä ihmisystävä suositteli vielä yhtä osteopaattia ja niinpä Kotiorja vei meitsin tämän tädin vastaanotolle Turkuun kesäkuussa. Olikin muuten kiva retki sinne keskustaan, sitä mää vaan en ymmärrä, et miks en päässy ravintolaan. Niin monta ovea oli kutsuvasti auki ja terassit auenneet, mut ei, ni ei. Kotiorja on varmaan taas niin pihalla maailman menosta, että ei tiedä, et koirat pääsee nykyään ravintoloihin, ainakin osaan niistä. No, se hoitaja sit arvioitsi meikää ja veivas mun jäseniäni ja totes, et -kyl tää kuntoon tulee, kun saadaan nää toimintahäiriöt pois. Kotiorja sai sit ohjeet, et miten meikää veivataan iltaisin ja siitä seuraavat kolme viikkoa sit veivattiinki. Ja voitte uskoa, et ei ollu noi Kotiorjan otteet sit yhtä miellyttävät, kuin sen oikean hoitajan. Mut ei se mitään, sen kolmen viikon jälkeen mulla olikin jo paljon parempi olo ja sain alkaa treenaa!
On ollu kyllä ihan huippua sen jälkeen. Oon saanu juosta paljon metsässä, käydä uimassa ja sit tosiaan treenaa. Hakuu, jälkee ja tottista. Käytiin sit elokuun alussa Piirinmestiksissä etsintäkokeessakin jo. Maastot meikä vetäs aika kivasti. Mitä nyt jäljen janalla Kotiorjan takia tuli sekoiltua. Tottiksessa meikä ei sit jaksanu keskittyä, vaan oli hiukan huono-olo, niin vetelin siinä heinää sitten lääkkeeks. Et ei sit tullu tulosta, eikä mestaruutta tänä vuonna. Mut saavutus sekin, et neljännen kerran meikän koeuran aikana vetäsin 68 pistettä tottiksesta. Et ei se paljosta jääny.
Viime löördaagina oltiin sit jälkikokeessa. Se olikin vähän hassu päivä, kun Kotiorja oli vieny meidät Liinun kanssa illalla Kauhulan perheeseen hoitoon ja sit se tuli aamulla suoraan yövuorosta hakee meitsin. Meikä oli heti ihan kympillä mukana: Yes, kokeeseen! Ekaks oli jälki, jonka ennakkotietona oli, et hankalat maastot, joista ei yleensä tuloksia heru. No, vetäsin siitä janalta täydet ja ajoin Kotiorjan mielestä tosi hienosti, vaikka pari kertaa tuli pahat peuranjälki-sekoilut. Keppejä löytys vaan neljä ja aika oli tullu käytettyä viittä minsaa vaille kaikki, ni ei auttanu ihmetellä, vaan mentiin palauttamaan kepit. Sain paljon kehuja Kotiorjalta. Seuraavaks oli tottis ja mulla oli oikein hyvä fiilis lähtee sinne. Ilmoittautumisessa se meikän pari meinas ottaa vähän turhan tosissaan ja listiä meikän siihen paikkaan, mut onneks Kotiorjalla oli salamannopeat reaktiot ja se ehti väliin. Aattelin vähän nostattaa Kotiorjan fiiliksiä ja pysyin skarppina paikallaolossa. Sit vetäsin seuraamisen vähän unessa, mut istumisen ja maahanmenon, niin kuin kuuluu. Sit tuli mieleen, et nyt toi Iitu lähtee leijumaan ja seisomisessa sainkin tosi hyvän hajun siitä kentästä nokkaan. Ja mikäs siinä haistellessa, kun Kotiorja oli niin kaukana, ettei ylttänyt kajoomaan. Oli ihan pakko vielä merkata se paikka ja sit vetäsin täysillä luoksetulon ja Kotiorjaa päiseen, hähä, olin mää kokoajan kuullu, kun se mua sen kolme kertaa kutsu. Sit Kotiorjaa alko vissiin kiristää joku, kun noutojen käskyt tuli niin kireenä. No, vetäsin ne sit niinkuin vaan osaan, eli aikas hyvin. Eteenmenoa en sit viittiny pilata maahanmenolla turhaan. Pisteet 77p. Lopuks mentiin esineruutuun. Olikin aika jännä ruutu, kun siel oli sit sen seitsemän koiran hajut... ajan puitteissa täräytin kaikki kolme esinettä Iitulle ja se oli tosi tyytyväinen. Saatiin siis tulos JK3 ja meitsi sai hampurilaisen palkaksi!
Liinu on tehny nyt agilityä Kotiorjan kanssa, kun se alkoi tilttaamaan Ellin kanssa, eikä pystyny tekee mitään. Kyl se Kotiorjankin kanssa tilttailee, saas kattoo onko siitä ressaajasta siihenkään lajiin.
Tänään käytiin Kauhulassa kattoo Ellin pentua. Siis joo, oikeesti, siel oli pieni valkoinen snautseri. Meikää ihan oksetti ja kävin jo pari kertaa ilmottamassa sille kakaralle, et sen olis parempi pysyä kaukana Johtajasta. Kotiorja oli ihme kireenä siinäkin "Manta nätisti", äh ei se tajuu, et kakaroille täytyy heti sanoo vähemän nätisti, ni sit saa olla niiltä rauhassa. Jostain pennusta se Kotiorja on aina välillä kuulunu puhuvan treenikavereille, tai siis pentukuumeesta. No, mut siitä projektista mä kerron joku toinen kerta.
Tässä vähän kesän tunnelmaa: uimassa Liinun, Veikon ja Vinkan seurassa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)