Prinsessan viikonloppu

Viime viikonloppuna pääosaa esitti missiprinsessa, eli meidän Liinu. Lauantaina mentiin eka agihallille ja siellä Liinu treenasi hyppytekniikkaa. Liinu sai paljon kehuja, kun oli niin rohkea ja reipas. Se treenas jotain ihan naurettavan matalaa hyppyä, muka korkeuden hahmottamista, vitsit mitä pelleilyä. Meitsi ei saanu treenaa mitään, kerroin sen kyllä siinä Liinulle sit vähän väliä, et mitä hittoo se vaan pääsee. Kiukutti mua muutenkin, kun takakoipi taas kenkkuilee ja jouduin perjantaina hyppäämään lenkin lopulla Kotiorjan olkapäille kyytiin.

Liinun kurssin jälkeen lähdettiin ajamaan Tampereelle Konnan vieraiks. Konna oli saanu kasvattipojan, Ahman ja suureksipa olikin kasvattipoika kasvanu. Ja röyhkeeks. Meitsillä meni niin hermot siihen koltiaiseen, kun sen piti käydä vähän väliä kysymässä, et "oleks oikeesti Kärtty-täti? Oleks ihan oikeesti? Vai esitätkö vaan?" Olisin ehkä jopa vähän rouhassu sitä kakaraa, mut meikä pidettiin törkeesti hihnassa sisällä. Siis vähän outoo hei, vai eikö teidän mielestä, sisällä hihnassa ja ulkona vapaana!? Kyl toi Kotiorja on välillä sekaisin. Kun sit olin hihnassa, ni oli tosi vaikee ajaa niitä Konnan kissoja. Yhtä yritin, mut ei se onnannu, kun olin tosiaan kiinni. Sit Kotiorja kypsy ja vei meitsin häkkiin yläkertaan. No sainpahan nukkua rauhassa.

Liinu pääsi illalla aikasemmin Konnan kanssa lenkille ja niillä oli ollu joku mammarikilttien seesteinen lenkki. Oli Liinu sentään hiukan esittäny Konnalle, et tarvittaessa hänestä löytyy unkarilainen temperamentti ja terävät hampaat (joita se oli kyllä vaan naksautellu Konnaa päiseen, kun Konna oli kosiskellu). Loppuillan ne oli sit loikoillu olkkarissa kiltteinä ja rentoina. Yksi juttu sille Liipalle oli sit sattunu ja tää on tosi noloa. Siis jos muistatte, niin mähän olen aina sille teroittanut, että kissoja kuuluu ajaa ja saalistaa ja voimalla. No, mitä tekee Liinu, kun meikä ei oo neuvomassa.... se oli ollu vaan, vaikka kissat oli ihan siinä! Ja sit se yks kissa oli meinannu mennä puskemaan Liinua, ni eikö tää ollu säikähtäny sitä, huoh. Siis mä en olis säikähtäny kissaa, ikinä, ihan vaan jos jollekin oli epäselvää. No, jostain syystä ne kissat ei ollu tulossa meikää puskemaan.

Sunnuntaina aamulla lähdettiin sit ajamaan Alavudelle, Unkarinpaimenkoirien kevätkokoukseen. Olipahan tylsä kokous. Karseen pitkä päivä autossa ja sitten kun pääsi tapaamaan mukavia mudi-ihmisiä, ni eikös niillä ollu siinä pari mudiakin mukana. Mä toivotin Ukon ja Moccan sinne missä pippuri kasvaa. Liinu muka puhui (huusi) niiden kanssa unkaria, ihan kuin Konnankin kanssa oli kuulemma puhunu. Pitkänpitkän kotimatkan jälkeen päästiin omaan kotiin vähän ennen kymppiä. Kotiorjan piti tietty senkin matkan varrella käydä vielä moikkaamaassa Ruutia, Riesaa ja Peteä.