Tää Mantan päivis on ollu aika vähillä päivityksillä, ei taida Kärtty-täti enää jaksaa jakaa viisauksiaan. Kyl se tossa vielä huhtikuussa yhdessä kokeessa kävi ja jotain osioita oli menny ihan onnistuneestikin, mut niin kipiä oli, että ei kaikkee voinu kunnolla tehhä. Täti on siis lähinnä ollu saikella, hirveen kärttyisäkin se on, puri meitsiäkin yks päivä. Mut hei, meitsi on päässy areenalle, niin taidanpa herättää tän tädin päiviksenkin henkiin.
Se oli viime keskiviikko, kun Iitu tuli töistä kauheella höngällä, et nyt mennään kuule jätkä tokokokeeseen. Ei muuta kun autoon ja nokka kohti Uuttakaupunkia. Siellä oli aivan upea kenttä, jalkapalloilijoilta peritty, luultavasti se oli Iitun mielestä eritavalla upea, kun meitsin mielestä. Eka siin sit ilmoittauduttiin ja meikän siru luettiin, olin kuulemma hienosti sirua luettaessa.
Sit mentiin oikein porukalla sinne tokokehään, Iitu oli jostain syystä hiukan erikoinen, ihan kuin sillä olis ollu jalat spagettia, keitettyä spagettia, eikä edes mitään al dente, vaan hiukan liian pitkään keitettyä. Pysyi kuitenkin jaloillaan. Kehään mennessä moikattiin tuomarisetää. Meitsiä ennen ollu koira veti kauheet slaagit siinä ja mäkin sit katoin vähän, et olisko tässä nyt kyseessä joku paljon puhuttu "äijä", mut ei se ollu, kiva setä se oli. Asettauduttiin sit riviin ja se setä kävi vielä uudestaan moikkaamassa ja kysymässä et ketä oli tullu paikalle. Tää on hauska laji, sain siitä kympin, kun olin ihan kiltti ja paikoillani. Sitten meidän piti mennä maate ja meikä heitti lepposasti lonkka-asentoon, aattelin et rennosti vaan. Ohjaajat lähti toiselle puolelle kehää ja me jäätiin paikoillemme. Siinä sit oltiin, oli aika tylsää. Kattelin ympärilleni, et josko jossain olis jotain kivaa seurattavaa, mut ei mitään. Sitten alkoi tapahtumaan. Se meikän viereinen ihana tyttö heilutti mulle häntää ja kysyi, et "leikitäänkö?". No hei, jos hemaiseva tyttö pyytää, ni meitsi oli messissä! Vedin siinä pienet kiemurat, leikkiinkutsun ja hiukan kävin haistamassa, mut ei se mimmi itte lähteny mihinkään, ni meitsi heitti sit siihen viereen maate, korvat sillain asennossa "I'm your man". Mut se loppui sit siihen, näin et Iitu lähestyi ja menin sitä vastaan. Hitsi, en mä yhtään muistanu, et meillä oli se paikallaolo ollu siinä kesken. Saatiin nolla. Iitu kävi kysymässä tuomarilta, että saadaanko jatkaa, niin tuomari sanoi, että saadaan, kun olin ollu kiltti ja kun eihän nuori mies luonnolleen mitään voi.
Sit käytiin vähän kävelee ja ottaa parit koirakoululiikkeet. Kohta mentiin uudestaan kehään, tällä kertaa kahdestaan. Iitu oli taas hiukan outo, vähän mä sitä ihmettelin, mikä lie tullu sille. No, ekana liikkeenä oli hihnassa seuraaminen, meni ihan kivasti, Iitu paineli aika kovaa mut pysyin mukana, saatiin 9,5p. Sitten mä haistoin sen, ihana haju, siis aivan huumaava, tajunnan räjäyttävä, niin hekumallinen, että kaikki muu ympärillä unohtuu....ja mä haistelin ja haistelin ja maistelin sitä nurmee. Jossain kaukaisuudessa kuulin Iitu hokevan mun nimee ja jotain muuta, mut se kuului niin kaukaa, että ei iskeytyny tajuntaan. Sitten Iitu otti meikää pannasta ja vei hiukan eri kohtaan, mut en mä mitään tajunnu, paitsi sen tuoksun, joka veti meikän kuin magneetin takas sinne nurmeen. Taas sama homma sit alusta, no sit mä vähän heräsin tähän maailmaan ja huomasin suoraan edessä, et joku ihana ihminen oli tullu meikää kuvaamaan sinne kehän laitaan, menin moikkaamaan :) Iitu sai jonku kohtauksen ja alkoi hihkua meikää takas kehään, juuri kun mä olin huomannu, et se hekumallinen paikallaolotyttö ja joku sen kaveri olivat ilmaantuneet treenaamaan kehän laitaan. En sit menny kuitenkaan sinne, kun aattelin et Iitun huumori voi siinä kohtaa loppua. Räpiköitiin siitä seuraamisliikkeen loppupaikalle. Vapaana seuraamisesta siis 0.
Sitten oli vuorossa liikkeestä maahan, hiukan Iitulla kesti, et sai meikän taas ajantasalle ja sit mentiin, saatiin tästä 9p. Sitten luoksetulo ja tän mokas Iitu. Meikä oli taas hiukan omissa maailmoissa, kun katsoin niiden kahden koiran treenejä ja mietin, et meniskö sittenkin vielä pyytää sitä tyttöä leikkimään. Jäin kuitenkin istumaan ja liikkuri sanoi "jätetään koira", Iitu lähti ja pysäs samantien, jolloin meikä luuli et piti sittenkin lähteä mukaan. Mitä ihmettä se oikein sekoili, et "ai ni, sainko mennä?" Mä luulin et se olin mä, joka oli ekaa kertaa tokokokeessa??? No treenin vuoksi se jätti munt uudestaan ja siitä luokse, muuten vedin hyvin, mut menin epähuomiossa maahan, kun piti siirtyä edestä sivulle. Sittenpä oltiinkin siinä ihanassa tuoksupaikassa ja meitsi oli taas sen hekumallisen hajun viemää. Ei saanu Iitu enää meikään kontaktia, en vaan voinu sille mitään, et se haju vei mut ihan mennessään. Sit Iitu sanoi tuomarille, että me keskeytetään, kun pojan ajatukset on nyt ihan naisissa. Tuomari sanoi taas vaan, että terve nuori mies. No mut, siis niinhän mä olen!
Kehän jälkeen Iitu oli hiukan kiree. Sitä otti hitokseen paljon päähän se meikän pelleily paikallaolossa. Sanoi olevansa hämmentyny, kun meikä ei oo aikasemmin, siis treeneissä uppoutunu hajujen maailmaan, vaan oon aina keskittyny hommiin. Lähdettiin sit kävelee ravirata pari kertaa ympäri, kun koe jatkui vielä avoimella luokalla ennen kuin oli palkintojen jako. Käytiin kiipeilee vanhassa katsomossa ja treenattiin ekaa kertaa tänä kesänä pudotetun esineen noutoa. Hyvin mä ne vedin, vaikka välillä unohdin ottaa sen kaulapantani sieltä mukaan, mut sit sain juosta toisenkin kerran :D AVO-luokan jälkeen käytiin kehässä tekemässä vielä ALOn liikkeet ilman et sain palkkaa, paitsi hyppyä, kun se oli jo laitettu pois. Vedin kaikki ok. Pari kertaa yritin haistella, mut Iitu oli nyt niin tiukkana et ei onnistunu.
Kotimatkalla Iitu osas jo miettiä sitä, et meikä teki kuitenkin noi pari liikettä hienosti ja et olin kaikille koirille kiltti, vaikka kaikennäköiset kulkijat menivät ihan vierestäkin ohi siinä kun odoteltiin luokkia. Yks sakemanni (joka muuten teki ihan samat kuin mä kehässä) vaan sano mulle tosi rumasti, niin murisin hiljaa takas, mut Iitu sanoi että ei saa.
Et sellanen eka tokokoe. Katsotaan milloin jatkoa seuraa. Perjantaina käytiin treenaa hekumallisen hoffi-Hipsun kanssa, yhtään ei saanu haistaa sen paikallaolo paikkaa, vaik siinä oli ihanat hajut. Rauhan kanssa karattiin leikkimään paikallaolosta. Tuosta tuli vähän pahat palautteet, Iitu sanoi tosi rumasti. Tuijotin sit sen jälkeen tiiviisti Iituun, vaikka teki mieli kattoo josko Rauhan kanssa taas spurtattais. Sit sain isot kehut. Hirveesti tulee kuulemma nyt paikallaolotreeniä.
Täs pari kuvaa kokeesta. Kuvat Julia Vornanen
Voi Jekku, minkä teit! Säästele nyt edes vähän Iitun hermoja, sehän on teidän yksin huoltaja. Hei, me tiedetään tämä kuvaaja. Käppänäihminen on hän :)
VastaaPoista