Meikä on nyt ollu tuon tokokokeen jälkeen varhaiseläkkeellä. Kotiorja ei oo oikein tajunnu, et meitsin kroppa ei edelleenkään ole kunnossa. Mähän siis kävin osteopaatilla huhtikuun lopulla ja sen jälkeen vetäsin parit kunnon hakutreenit sillä seurauksella, että alkoi kolottamaan oikein kunnolla. Ei oo enää tehny mieli lähteä edes treeneihin. Kotiorja oli ehtiny ilmottaa mut hakukokeeseen ja yhteen tokoonkin, mut perui ne molemmat. Hakukokeen, kun en pystyny treeneissä hyppäämään ja tokoa se mietti koko edeltävän viikon, kun olin ollu suht ok, mut tahmea. Sit mä sain punkkiaineen ja siitä hirveen kutinan (ja märkivän läntin myöhemmin) ja siinä oli sit tokot taputeltu. Oon nyt antanu nuorison treenaa ja väistäny suosiolla sivuun. Oon mä kyl käyny lenkillä ja uimassa.
Meidän Liinu on tosiaan alkanu treenaa taas PK-hommia. Se kävi samalla osteopaatilla ja Liipastapa löytyikin myös kipua aiheuttanut lanteen kiertymä. Liinu tykkää nykyään lähteä treeneihin ja noi on käyny treenaa jälkeä, hakua ja tottista. Jekku on kuulemma ihan super haussa ja jälkeäkin ajaa nohevana. Mut mähän oon jo heti nähny, et siinä pojassa on ainesta. Niin pontevasti se päivittäin raapii noita keittiönkaappien ovia, eikä Kotiorja tajuu antaa sille ruokaa HETI!
Eilen kävin hoidoissa uusiks ja suunnitelmana meikän osalta on nyt, et mä saan rauhassa toipua. Kotiorja ei tiettykään oo ottanu mua silloin treeneihin, kun en oo halunnu lähteä. Se onneks tietää, et kumpi meistä määrää, et milloin lähden ja milloin en.
Laitetaan parit Minna Toivosen ottamat kuvat Liipusta tähän. Jotenki noilla on joku "nyt tarkkana"-homma noissa molemmilla, Liinulla hypyissä ja Kotiorja taitaa laskea hitaita askelia :)
Ja sit Jekusta joku
Ja meitsi vahtii kylää
Tänään Kotiorja raahas meikän Saloon toko-kokeeseen. Siis todella raahas, tai siis meikä ei ollu niin innokkaana lähdössä, kun ollu tullu vedettyä noita treenejä tällä viikolla sellasella intensiteetillä, et kroppaa on taas kolottanu. Noo, kyllähän mää sen vireen sain kaivettua esiin suorituksen ajaks.
Eka mentiin paikallaoloon ja vitsit hei, et keksin hyvän. Mitä hittoo sitä sinne riviin jäämään, kun voi ihan pokkana tassutella Kotiorjan perään, ni pääsee sinne piiloon mukaan. Kyllä mua sit nauratti siellä piilossa :D Pisteet 0. Tämän jälkeen Kotiorja vei meikän autoon ja katseli muiden suorituksia.
Sitten tuli mun vuoro. Ekana seuraaminen, Kotiorja hiukan hämäs ja teki ekan täyskäännöksen eri suuntaan kuin yleensä, ni menin vähän hämilleni, ei ollu mun moka! Pisteet 9. Sitten oli maahanmeno, tein sen, kun se ei ollu nollausvuorossa, pisteet 10. Seuraavaksi oli liike, jota Kotiorja jännitti eniten, luoksetulon pysäytys. Meitsi teki sen tällä kertaa, mut hiukan tuli pompittua, kun en saanu liikettä pysähtymään ihan seinään, ja Kotiorjakin sai huomautuksen, et -älä nyt sentään vastaan mene, taisi olla kokovartalopysäytys, eikä käsimerkki ;) pisteet 7.
Seisomista ollaan hinkattu viime aikoina ja nyt kun sitä on treenattu sen 7,5-vuotta, niin päätin et voin olla kääntyilemättä siinä. Kotiorjalle tulee hyvä mieli, kun tekee välillä jotain, mitä on hinkattu, erinomaisesti, pisteet 10. Sit nouto, tällä kertaa Kotiorja linkas kapulan varmaan viiteentoista metriin ja meitsi teki vauhdikkaan ja täsmällisen noudon, josta saatiin kehuja kehänlaidalta, pisteet 10.
Seuraavaks Kotiorja käski meikän maahan, yritti varmaan jotain paikallaolo häirittynä liikettä, mut en menny lankaan, vaikka kuinka huuteli sieltä istu, vaiks kuinka monta kertaa ja huitoi. Sitä mä vaan ihmettelen, et tässä kokeessa ei tehty kaukokäskyjä, mä kun oon treeneissä tehny ne aina loistavasti. Pisteet 0. Ja lopuksi hyppy. Sain käskyn ja muistin heti, et tässä on heitetty nami, kun kääntyy äkkiä, en mä sit muistanu hypätä olleskaan, kun käännyin vaan ja ihmettelin kun namia ei tuu, vaikka kuinka peruutin hienosti, ni ei lennä nami, ei. Ehkä kuudennella käskyllä hokasin mennä esteen yli, mut ei siinä sit enää ollu pisteitä jaossa, 0. Yleisvaikutelmasta saatiin 9p.
Näistä kertyi juuri ja juuri kolmostulos 108p. Mitähän sitä seuraavalla kerralla keksis?
Nyt se sit tapahtu, Kotiorja ei uskonu meitsin varoituksia, vaan meni ja haki meille lisää vahdittavaa, huoh. En mä ihan tajua mun omaa kasvattajaakaan, eikös meillä silloin kahdeksan vuotta sitten laitettu sopimukseen pienelllä präntillä, et mä olen sit ainoo mudi tässä laumassa. Eilen laumaan saapui siis pieni mudin poikanen "Jekku".
Virallisesti nimensä on Takkutukan Pikkuhukka. Väriltään musta, tosin aika todennäköisesti saa isoisänsä värin, eli vaaleat merkit. Jekku saa kuulemma alkaa treenaa jälkeä ja hakua. Kunhan ei vaan mun treenit vähene, niin ei siinä mitään sit. Jekku tuli eilen kuin kotiinsa ja kulki kokoajan Kotiorjan perässä. Meitsi ilmoitti sille, et kuka täällä määrää ja Liinu oli ihan hämmentyny, kun se ei olekaan enää se pikkuvauva. Illalla mun oli pakko vähän alentua ja ryömiä Kotiorjan syliin, et se tajuais, että mä olen se ainoa oikea pentu. Yö oli aika raskas, kun meitsin piti koko yö vahtia, että kakara pysyy kopissaan. Ei sit voinu Kotiorja laittaa sitä häkin ovea kiinni, huoh. Tänään päästiin Liinun kanssa treenaa ilman kakaraa, ihanaa hermolomaa. Kun tultiin takas, niin Jekku oli murtautunu verkkojen läpi, kun sen olis ollu tarkotus pysyä keittiössä. Taitaa siis olla ihan ainesta kuitenkin tuossa elikossa. Hyvää tässä on se, että saatiin paljon leluja, tai mä sain. Kyl mä voin näistä osan pitää, kun ei se kuitenkaan leiki kaikilla yhtäaikaa. Tosin sen parhaan, vinkuvan kanan, Kotiorja otti jo pois, kun epäili, et naapurit häiriintyy, kun meitsi "vähän" laitto kanan laulamaan.
Jekku oli tänään Kotiorjan mukana hevoshommissa, et me saatiin lepää Liinun kanssa. Oli niillä ollu ihan jännä tallipäivä. Oli varmaan Kotiorjan helppo siivota karsinoita, kun pikkuinen marakatti oli roikkunu jalassa kiinni kokoajan,hah. Sit Jekku oli huilinu autossa, kun Kotiorja kävi ajaa Anssin. Lopuks oli vielä ollu draamaa, kun Jekku oli saanu vahingossa luudasta leukaan, oli sit menny vähän auttamaan lakaisussa. Mä en tajuu, et miks mä en pääse koskaan hevoshommiin. Olisin niin hyvä tallikoira. Ajaisin tallikissaa takaa, et se sais liikuntaa, sit söisin paskat pois karsinoista ja pyörisin kusissa. Huutaisin naapureille, et ei oo asiaa tallin pihalle ja sit voisin vaikka käydä vähän tsekkaa ympäristöä laajemminkin. Siel on kuulemma peurojakin lähimaastoissa. Niin, et en sit vaan ymmärrä, et tääkin on meitsiltä evätty.
Laitetaan nyt muitakin kuulumisia samalla. Pari viikkoa sitten meitsi kävi Aistissa magneettikuvissa, et saatiin dokumnettia siitä, että meikällä on terve ranka. Kolotukset johtuvat kuulemma iästä (siis häh, näin nuorella!) ja lihasjumeista tm. pehmytkudosten ongelmista. Lihashuoltoa siis. Kotiorja sai kuulla sen, minkä jo tiesikin, et jos meikä olis kotikoira, niin kukaan ei olis edes huomannu meikän oireita. On niin tarkka, kun hänellä on urheilukoira, sanoi ELL. Krisse, mun hovihieroja, on nyt sit hoitanu mua kaksi kertaa ja jatkoa seuraa.
Pääsiäisenä pääsin treenaa hakua, JEEEE! Kerran metsään ja kerran raunioille, jossa oli niin siistit piilot, et menin vähän sekaisin ja meinasin, et jos Aino olis menny sinne huippupiiloon kolme kertaa, no ei ollu. Löysin sit kuitenki kaikki muutkin. Metsätreeneissä pääsin vihdoin arvoiselleni tasolle: (apu)kouluttajaks! Koulutin Ninnille haukkuilmaisua ja oppihan se, kun oli oikea opastaja paikalla!
Tässä vielä kuvia Jekusta
Kotiorjalle nousi paha pentukuume ja meitsi on kipiä kropasta. Onko näillä asioilla joku yhteys? Mihin tämä kaikki johtaakaan?
No nyt meitsillä oli ihan huippuparaspäivä! Päästiin Liinun kanssa koirien uimahalliin. Siis oli niinku niin siistii. Meitsi hyppi altaaseen ja piti hauskaa. Liinu opetteli vähän uimista ja ruikutti. Ainoat miinukset tähän reissuun olivat: 1. Loppupuolella meitsin uima-aikaa, mun ei enää annettu hyppiä niin paljoa, vaan olis pitäny uida enemmän ja 2. Siis missä oli sauna? Oon kuullu, et ihmisten uimahalleissa on sauna, mut täällä oli vaan kuivaaja, joka oli erittäin epäilyttävä (kaikkihan nyt tietää, et mitä voi sattua, jos on hiustenkuivaaja ja allas siinä, varmaan yrittivät päästä eroon parista mudista. Mut hei, meitsi pääsee uimaan taas ens viikolla, jee, siistii!
Näin helposti voi hypätä altaaseen.
Uimaope ei osaa pelata, pitää lelusta kiinni, vaik se kuuluis heittää. Liinua vähän hirvittää.
Hähä, otinpa sit toisen lelun :D
Ja sit sain omani.
Liinukin uskaltautui välillä uimaan, kun se laitettiin veteen, meitsi tuo lelua.
Liinu kroolaa lelu suussa.
Tulis nyt sit uimakoululainen pois tieltä jo!
Liinu surkee, märkä ja laiha uimakoululainen.
Meitsin tyylinäyte, tätä ne kuulemma haluais multa, rauhallista uimista. Mut mä haluun hyppii ja riekkuu!
Viime viikonloppuna pääosaa esitti missiprinsessa, eli meidän Liinu. Lauantaina mentiin eka agihallille ja siellä Liinu treenasi hyppytekniikkaa. Liinu sai paljon kehuja, kun oli niin rohkea ja reipas. Se treenas jotain ihan naurettavan matalaa hyppyä, muka korkeuden hahmottamista, vitsit mitä pelleilyä. Meitsi ei saanu treenaa mitään, kerroin sen kyllä siinä Liinulle sit vähän väliä, et mitä hittoo se vaan pääsee. Kiukutti mua muutenkin, kun takakoipi taas kenkkuilee ja jouduin perjantaina hyppäämään lenkin lopulla Kotiorjan olkapäille kyytiin.
Liinun kurssin jälkeen lähdettiin ajamaan Tampereelle Konnan vieraiks. Konna oli saanu kasvattipojan, Ahman ja suureksipa olikin kasvattipoika kasvanu. Ja röyhkeeks. Meitsillä meni niin hermot siihen koltiaiseen, kun sen piti käydä vähän väliä kysymässä, et "oleks oikeesti Kärtty-täti? Oleks ihan oikeesti? Vai esitätkö vaan?" Olisin ehkä jopa vähän rouhassu sitä kakaraa, mut meikä pidettiin törkeesti hihnassa sisällä. Siis vähän outoo hei, vai eikö teidän mielestä, sisällä hihnassa ja ulkona vapaana!? Kyl toi Kotiorja on välillä sekaisin. Kun sit olin hihnassa, ni oli tosi vaikee ajaa niitä Konnan kissoja. Yhtä yritin, mut ei se onnannu, kun olin tosiaan kiinni. Sit Kotiorja kypsy ja vei meitsin häkkiin yläkertaan. No sainpahan nukkua rauhassa.
Liinu pääsi illalla aikasemmin Konnan kanssa lenkille ja niillä oli ollu joku mammarikilttien seesteinen lenkki. Oli Liinu sentään hiukan esittäny Konnalle, et tarvittaessa hänestä löytyy unkarilainen temperamentti ja terävät hampaat (joita se oli kyllä vaan naksautellu Konnaa päiseen, kun Konna oli kosiskellu). Loppuillan ne oli sit loikoillu olkkarissa kiltteinä ja rentoina. Yksi juttu sille Liipalle oli sit sattunu ja tää on tosi noloa. Siis jos muistatte, niin mähän olen aina sille teroittanut, että kissoja kuuluu ajaa ja saalistaa ja voimalla. No, mitä tekee Liinu, kun meikä ei oo neuvomassa.... se oli ollu vaan, vaikka kissat oli ihan siinä! Ja sit se yks kissa oli meinannu mennä puskemaan Liinua, ni eikö tää ollu säikähtäny sitä, huoh. Siis mä en olis säikähtäny kissaa, ikinä, ihan vaan jos jollekin oli epäselvää. No, jostain syystä ne kissat ei ollu tulossa meikää puskemaan.
Sunnuntaina aamulla lähdettiin sit ajamaan Alavudelle, Unkarinpaimenkoirien kevätkokoukseen. Olipahan tylsä kokous. Karseen pitkä päivä autossa ja sitten kun pääsi tapaamaan mukavia mudi-ihmisiä, ni eikös niillä ollu siinä pari mudiakin mukana. Mä toivotin Ukon ja Moccan sinne missä pippuri kasvaa. Liinu muka puhui (huusi) niiden kanssa unkaria, ihan kuin Konnankin kanssa oli kuulemma puhunu. Pitkänpitkän kotimatkan jälkeen päästiin omaan kotiin vähän ennen kymppiä. Kotiorjan piti tietty senkin matkan varrella käydä vielä moikkaamaassa Ruutia, Riesaa ja Peteä.
Me on käyty vähän reenailee tota tokoo. Ihan hauskaa se on ollu. Meitsi on pitäny Kotiorjan hereillä esimerkiks suorittamalla tunnarin välillä ihan niin kuin se kuuluu ja välillä pistäny sen ihan ranttaliks. Tokossa on muuten yks tosi huippu liike - ruutu. Meitsi vetää sinne ihan täysillä ja ne nauhat menee siin sit rullalle ja tötsät kaatuu. Näytin mä tossa Kotiorjalle senkin, että minä tiedän, miten sekin homma hoituu oikein. Kotiorja oli jättäny lelun pois, ni meitsi vetäs sinne sit maahan. Siis niinhän sitä joskus silloin viis vuotta sitten treenattiin. No tästä Kotiorja sit herpaantu ja nyt se on alkanu opettaa mulle kosketusalustaa. Meitsi on vieny tänkin liikkeen hieman pidemmälle ja oon esittäny Kotiorjalle tosi monta upeaa kosketusalustan noutoa. Ei vaan kelpaa, höh. Kyllä mä vielä saan sen oppimaan, että se alusta kuuluu noutaa ja siitä kuuluu antaa joku tosi hyvä palkka!
Viimeks pääsin vetää PK-tottista, oli huippuu! Palkaks sain repiä Elliltä joululahjaks saatua narulelua ja siitä riekkumisesta sainkin kunnon fiilikset ja nous vähän aggret pintaan, hähää kunnon repimistä, mahtavaa!
Ollaan lenkkeilty umpihangessa, mut meitsi on pidetty törkeesti hihnassa suurimman osan aikaa, ei sais kuulemma lähtee peurametsähatkaan. Ei tajuu taaskaan Kotiorja, ei. Siinä se kunto vasta kasvais. Potkurilenkilläkin on käyty jokunen kerta. Siinä tulee kyllä hiukan kilpailufiilistä Liipan kanssa ja kun vaikuttaa siltä, et kakara olis nopeempi, ni meitsi runttaa sen siinä kohtaa penkkaan. Ihan kiva laji tuo potkurointi, kun siihen lisää taklauksen.
Liippa on reenannu agii ja vähän tokookin. Sillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö ja parin viikon ajan se halus lähtee reeneihin, siis meijän Liinu. No, nyt on ollu vähän nihkeempää. Viimeks se oli ihan tohkeissaan, kun selvitti keppi"labyrintin". Se pöhkö luuli, et siinä on joku vaikea labyrintti, vaik nehän oli ohjurit niissä sen kepeissä. Ei se mitään, antaa sen hehkuttaa, kun on suorittanu hyppytekniikat ja labyrintit, se on ittestään niin ylpee reenin jälkeen.
Kotiorja on uskaltautunu kattomaan kevään koekalenteria, vielä koitetaan kuulemma, jos meitsin kroppa on siinä kunnossa.
Lisäsin näin jälkikäteen (tassuun) vielä pakkoposetus kuvan, jonka Kotiorja halus ottaa tänään potkurilenkin jälkeen.
