sunnuntai 25. elokuuta 2013

Tis is hjumor

Kotiorja oli keksiny, et lähdetään KKH:n porukan kanssa kisaamaan TOKOn piirinmestaruuksiin joukkueena. Niinpä hän sai houkuteltua muutkin tokoilemaan ja tänään esiintyi sitten mudi-hoffi-joukkue.

Meitsi oli hyvällä fiiliksellä ja toimin myös sen mukaisesti. Paikallaolon vetäsin tänään lähes koeohjeen mukaisesti, taisi jäädä tuomarilta huomioimatta, et en ihan heti sinne maihin lätsähtäny, kun arvosana oli 10. Hiukan taukoa ja sitten yksilöliikkeisiin.

Seuraamisen tein sillain puolihuolimattomasti, siitä 9 pistettä. Maahanmenossa oli taas sit Kotiorjan vuoro mokata meidän pisteitä liian kovalla käskyllä, pisteitä 9. Luoksetulossa meitsiltä meni se pysähdys vähän pitkäks ja taas sai Kotiorja pyyhkeitä, kun antoi käskyn liian myöhään, tarveiskohan tuota Kotiorjaa treenata tötteröiden kanssa? Pisteet 5.

Seisomisessa tuomari rokotti taas Kotiorjan käskystä ja meitsi hiukan teputti siinä paikoillaan, ihme pilkunviilausta, ihan vähän vaan jäi jalat käymään, kun käsky tuli. Pisteet 8,5. Noudossa meitsi veti taas pisteet kotiin ja tuomari jaksoi pitkään ihastella, että onpa upea nouto, hiukan rokotti vinosta perusasennosta sit kuitenkin, 9,5 pistettä tästä. Kakeissa en taaskaan viitsiny ihan heti mennä maahan ja ekassa istumisessa odotin Kotiorjalta toisen käskyn, et ihanko oikeesti noustaan. Pisteet 8.

Ja sit vähän huumoria peliin. Mentiin hyppyesteelle ja Kotiorja siinä ihan jäykkänä, et ei kai Manta hyppää ennen käskyä. No en hypänny, vaan bongasin kehän laidalta yhden huipun treenikaverin, joka just kuvas mua. Kävin sit moikkaa sitä ja sit tulin täysillä hypyn kautta takas. Ei ollu huumorii tuomarilla, eikä Kotiorjalla, tästä 0 pistettä. Tuomari sanoi, että olis niin halunnu antaa 10 pistettä kokonaisvaikutuksesta, no hitto, miks se antoi sit 7 pojoo?

Näistä tuli kasaan 148 pistettä. Eipä ole syytä päästää Kotiorjaa liian helpolla pois AVO-luokasta, kjäh, kjäh :D

Pääsin kokeen jälkeen uimaan kuitenkin, kun Kotiorja oli niin tyytyväinen meitsin hyvään meininkiin. Ei se ollu kiukkunen tuosta tempauksesta, oli vaan iloinen, kun mää oon kunnossa ja totes, et ei meitsin kanssa voi harrastaa, jos ottaa nää hommat tosissaan.

Seurataan :)

Tarvii sit niin kovaa käskee!

Siis mää yritin pysähtyä tosi nopeesti.

Täysillä kapulan palautukseen!





Meitsiä ei sit enää otettu illalla hakutreeneihin. Liinu oli ollu super ja Jekkukin vetäny hienosti :)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

"Reipas pieni paimenpoika"

Jekku-kakara aloitti sit virallisen epäviralliset koiranäyttelyhommat. Eli se osallistui tänään Turun pentunäyttelyyn. Oli kuulemma antanu tuomarin kattoo hampaat ja koplata, ilman mitään vastalauseita ja muutenkin esiintynyt lunkisti. Siinä kävi sit niin, et ipana sai kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu (no, Jekku olikin kyllä ainoo mudi). Oman kehän ja ryhmäkehän välissä Jekku oli käyny tallihommissa, kun näyttely oli ollu raviradalla, ihan "meidän" tallin vieressä. Sieltä poika oli sentään tajunnu ottaa hiukan maalaista uskottavuutta tassuihin savitarhasta. Mut ei ollu auttanu ryhmäkehässä, sieltä oli saanu poistua heti, niin kuin mudit yleensä.

Tässä kakaran arvostelu (tuomari Tarja Löfman):

Tasapainoisesti kehittynyt. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta ja pigmentti.Vaaleat silmät. Rodunomaiset linjat päässä. Oikea raajakorkeus. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Köyristää hieman ylälinjaa. Erinomainen karvanlaatu, jossa sopiva laineikkuus. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Reipas pieni paimenpoika.


Päästiin tänään kaikki hakuun ja oli ihan superia! Mä vedin täysillä, kun tehtiin ilmaisutreeniä isolla hiekkakentällä. Lopuks annoin kaikkien maalimiesten silitellä ja palvoa mua. 

Pari kuvaa vielä kakarasta loppuun.

KP:t , ROPit, kaiket

Vähän jo väsyttää

Liinu-missi-prinsessan on pakko tunkea posetuskuvaan

Kävihän pieni reipas oikeasti paimenessakin ja hienosti meni


keskiviikko 7. elokuuta 2013

Jekku, pönötysmestari joutui tulliin

Meidän kakarakoira Jekku kävi tänään harjoittelemassa pönötystä ja ravaamista mätsärissä. Hyvin oli oppinu, oli meinaan sen ekat pönötys- ja ravaamistreenit, kun oli saanu palkintoja. Jekku oli meinannu, et helppo homma saada herkkuja, senkun seisoo ja ravaa pomppimatta. Jekku oli sijoittunu isojen pentujen punaisten toiseks. Palkinnoks se sai herkkuja, luita ja lelun. Prinsessa Liinu yritti väkisin päästä mukaan, taisi arvata, että olivat menossa misseilemään. Mut Liinu jätettiin tylysti kotiin. Ninni oli sentään päässy mukaan Ellin kanssa, kun hekin haluavat harjoitella näytelmähommia. Ninni oli saanu punaisen, mut sit ei ollu jaksanu enää isossa kehässä. Meitsihän ei oo koskaan ymmärtänyt noita missihommia, onneks mua ei sinne raahattu.

Jekku ei tienny sitä, että sen palkinnot joutu tulliin kotiin tultua ja....





Liinun kanssa oltiin eilen osteopaatilla ja me ollaan nyt molemmat kunnossa. Eli Liinu oli pysyny hyvänä sitten huhtikuisen hoidon ja meitsiltä hoidettiin vaan leikattua jalkaa ja muuten pientä hienosäätöä. Ja Kotiorjalle muistutukseks vielä se, mitä meille kerrottiin, eli nyt saa päästellä, eikä meitsiä saa turhia rajoittaa! Jee!
 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Jekku 5kk

Jekku pentunen täytti eilen 5kk. Ja koska hän on jo niiiin iso poika, niin hän on keksinyt, että voisi kokeilla isotella isoille koirille ja toiseksi hän on keksinyt että ei tarvitse aina tulla, jos Kotiorja huutaa. No niin, siitä se sit alkaa, mudin elämä, kiltin pojan esittäminen on ohimennyttä elämää...hyvä Jekku, vihdoin alkaa opit menemään perille!

 
"Minäkö tuhmis?"
Koko lauma uimahommissa Puulavedessä

Kärtty ui kauaksi, Jekku ja Liinu katselee

Liinu juhannusiltana

"Nyt se hyppää!"

Kaikki yhdessä Mantan kimppuun!

Splash!
Juhannusta vietettiin Rudin mökillä Rymättylässä. Oli meitsille sopivaa ohjelmaa, uimista ja jälki-ja esine treeniä. Peurametsälle pääsin liian vähän, kun mut ekan reissun jälkeen laitettiin narunnokkaan, törkeetä.

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Varhaiseläkeläinen

Meikä on nyt ollu tuon tokokokeen jälkeen varhaiseläkkeellä. Kotiorja ei oo oikein tajunnu, et meitsin kroppa ei edelleenkään ole kunnossa. Mähän siis kävin osteopaatilla huhtikuun lopulla ja sen jälkeen vetäsin parit kunnon hakutreenit sillä seurauksella, että alkoi kolottamaan oikein kunnolla. Ei oo enää tehny mieli lähteä edes treeneihin. Kotiorja oli ehtiny ilmottaa mut hakukokeeseen ja yhteen tokoonkin, mut perui ne molemmat. Hakukokeen, kun en pystyny treeneissä hyppäämään ja tokoa se mietti koko edeltävän viikon, kun olin ollu suht ok, mut tahmea. Sit mä sain punkkiaineen ja siitä hirveen kutinan (ja märkivän läntin myöhemmin) ja siinä oli sit tokot taputeltu. Oon nyt antanu nuorison treenaa ja väistäny suosiolla sivuun. Oon mä kyl käyny lenkillä ja uimassa.

Meidän Liinu on tosiaan alkanu treenaa taas PK-hommia. Se kävi samalla osteopaatilla ja Liipastapa löytyikin myös kipua aiheuttanut lanteen kiertymä. Liinu tykkää nykyään lähteä treeneihin ja noi on käyny treenaa jälkeä, hakua ja tottista. Jekku on kuulemma ihan super haussa ja jälkeäkin ajaa nohevana. Mut mähän oon jo heti nähny, et siinä pojassa on ainesta. Niin pontevasti se päivittäin raapii noita keittiönkaappien ovia, eikä Kotiorja tajuu antaa sille ruokaa HETI!

Eilen kävin hoidoissa uusiks ja suunnitelmana meikän osalta on nyt, et mä saan rauhassa toipua. Kotiorja ei tiettykään oo ottanu mua silloin treeneihin, kun en oo halunnu lähteä. Se onneks tietää, et kumpi meistä määrää, et milloin lähden ja milloin en.

Laitetaan parit Minna Toivosen ottamat kuvat Liipusta tähän. Jotenki noilla on joku "nyt tarkkana"-homma noissa molemmilla, Liinulla hypyissä ja Kotiorja taitaa laskea hitaita askelia :)




 Ja sit Jekusta joku

Ja meitsi vahtii kylää

lauantai 4. toukokuuta 2013

Päivän nollat

Tänään Kotiorja raahas meikän Saloon toko-kokeeseen. Siis todella raahas, tai siis meikä ei ollu niin innokkaana lähdössä, kun ollu tullu vedettyä noita treenejä tällä viikolla sellasella intensiteetillä, et kroppaa on taas kolottanu. Noo, kyllähän mää sen vireen sain kaivettua esiin suorituksen ajaks.

Eka mentiin paikallaoloon ja vitsit hei, et keksin hyvän. Mitä hittoo sitä sinne riviin jäämään, kun voi ihan pokkana tassutella Kotiorjan perään, ni pääsee sinne piiloon mukaan. Kyllä mua sit nauratti siellä piilossa :D Pisteet 0. Tämän jälkeen Kotiorja vei meikän autoon ja katseli muiden suorituksia.

Sitten tuli mun vuoro. Ekana seuraaminen, Kotiorja hiukan hämäs ja teki ekan täyskäännöksen eri suuntaan kuin yleensä, ni menin vähän hämilleni, ei ollu mun moka! Pisteet 9. Sitten oli maahanmeno, tein sen, kun se ei ollu nollausvuorossa, pisteet 10. Seuraavaksi oli liike, jota Kotiorja jännitti eniten, luoksetulon pysäytys. Meitsi teki sen tällä kertaa, mut hiukan tuli pompittua, kun en saanu liikettä pysähtymään ihan seinään, ja Kotiorjakin sai huomautuksen, et -älä nyt sentään vastaan mene, taisi olla kokovartalopysäytys, eikä käsimerkki ;) pisteet 7.

Seisomista ollaan hinkattu viime aikoina ja nyt kun sitä on treenattu sen 7,5-vuotta, niin päätin et voin olla kääntyilemättä siinä. Kotiorjalle tulee hyvä mieli, kun tekee välillä jotain, mitä on hinkattu, erinomaisesti, pisteet 10. Sit nouto, tällä kertaa Kotiorja linkas kapulan varmaan viiteentoista metriin ja meitsi teki vauhdikkaan ja täsmällisen noudon, josta saatiin kehuja kehänlaidalta, pisteet 10.

Seuraavaks Kotiorja käski meikän maahan, yritti varmaan jotain paikallaolo häirittynä liikettä, mut en menny lankaan, vaikka kuinka huuteli sieltä istu, vaiks kuinka monta kertaa ja huitoi. Sitä mä vaan ihmettelen, et tässä kokeessa ei tehty kaukokäskyjä, mä kun oon treeneissä tehny ne aina loistavasti. Pisteet 0. Ja lopuksi hyppy. Sain käskyn ja muistin heti, et tässä on heitetty nami, kun kääntyy äkkiä, en mä sit muistanu hypätä olleskaan, kun käännyin vaan ja ihmettelin kun namia ei tuu, vaikka kuinka peruutin hienosti, ni ei lennä nami, ei. Ehkä kuudennella käskyllä hokasin mennä esteen yli, mut ei siinä sit enää ollu pisteitä jaossa, 0. Yleisvaikutelmasta saatiin 9p.

Näistä kertyi juuri ja juuri kolmostulos 108p. Mitähän sitä seuraavalla kerralla keksis?







torstai 11. huhtikuuta 2013

Mä oon sun ainoo pentu, älä pidä muita pentuja

Nyt se sit tapahtu, Kotiorja ei uskonu meitsin varoituksia, vaan meni ja haki meille lisää vahdittavaa, huoh. En mä ihan tajua mun omaa kasvattajaakaan, eikös meillä silloin kahdeksan vuotta sitten laitettu sopimukseen pienelllä präntillä, et mä olen sit ainoo mudi tässä laumassa. Eilen laumaan saapui siis pieni mudin poikanen "Jekku". Virallisesti nimensä on Takkutukan Pikkuhukka. Väriltään musta, tosin aika todennäköisesti saa isoisänsä värin, eli vaaleat merkit. Jekku saa kuulemma alkaa treenaa jälkeä ja hakua. Kunhan ei vaan mun treenit vähene, niin ei siinä mitään sit. Jekku tuli eilen kuin kotiinsa ja kulki kokoajan Kotiorjan perässä. Meitsi ilmoitti sille, et  kuka täällä määrää ja Liinu oli ihan hämmentyny, kun se ei olekaan enää se pikkuvauva. Illalla mun oli pakko vähän alentua ja ryömiä Kotiorjan syliin, et se tajuais, että mä olen se ainoa oikea pentu. Yö oli aika raskas, kun meitsin piti koko yö vahtia, että kakara pysyy kopissaan. Ei sit voinu Kotiorja laittaa sitä häkin ovea kiinni, huoh. Tänään päästiin Liinun kanssa treenaa ilman kakaraa, ihanaa hermolomaa. Kun tultiin takas, niin Jekku oli murtautunu verkkojen läpi, kun sen olis ollu tarkotus pysyä keittiössä. Taitaa siis olla ihan ainesta kuitenkin tuossa elikossa. Hyvää tässä on se, että saatiin paljon leluja, tai mä sain. Kyl mä voin näistä osan pitää, kun ei se kuitenkaan leiki kaikilla yhtäaikaa. Tosin sen parhaan, vinkuvan kanan, Kotiorja otti jo pois, kun epäili, et naapurit häiriintyy, kun meitsi "vähän" laitto kanan laulamaan.

Jekku oli tänään Kotiorjan mukana hevoshommissa, et me saatiin lepää Liinun kanssa. Oli niillä ollu ihan jännä tallipäivä. Oli varmaan Kotiorjan helppo siivota karsinoita, kun pikkuinen marakatti oli roikkunu jalassa kiinni kokoajan,hah. Sit Jekku oli huilinu autossa, kun Kotiorja kävi ajaa Anssin. Lopuks oli vielä ollu draamaa, kun Jekku oli saanu vahingossa luudasta leukaan, oli sit menny vähän auttamaan lakaisussa. Mä en tajuu, et miks mä en pääse koskaan hevoshommiin. Olisin niin hyvä tallikoira. Ajaisin tallikissaa takaa, et se sais liikuntaa, sit söisin paskat pois karsinoista ja pyörisin kusissa. Huutaisin naapureille, et ei oo asiaa tallin pihalle ja sit voisin vaikka käydä vähän tsekkaa ympäristöä laajemminkin. Siel on kuulemma peurojakin lähimaastoissa. Niin, et en sit vaan ymmärrä, et tääkin on meitsiltä evätty.

Laitetaan nyt muitakin kuulumisia samalla. Pari viikkoa sitten meitsi kävi Aistissa magneettikuvissa, et saatiin dokumnettia siitä, että meikällä on terve ranka. Kolotukset johtuvat kuulemma iästä (siis häh, näin nuorella!) ja lihasjumeista tm. pehmytkudosten ongelmista. Lihashuoltoa siis. Kotiorja sai kuulla sen, minkä jo tiesikin, et jos meikä olis kotikoira, niin kukaan ei olis edes huomannu meikän oireita. On niin tarkka, kun hänellä on urheilukoira, sanoi ELL. Krisse, mun hovihieroja, on nyt sit hoitanu mua kaksi kertaa ja jatkoa seuraa.

Pääsiäisenä pääsin treenaa hakua, JEEEE! Kerran metsään ja kerran raunioille, jossa oli niin siistit piilot, et menin vähän sekaisin ja meinasin, et jos Aino olis menny sinne huippupiiloon kolme kertaa, no ei ollu. Löysin sit kuitenki kaikki muutkin. Metsätreeneissä pääsin vihdoin arvoiselleni tasolle: (apu)kouluttajaks! Koulutin Ninnille haukkuilmaisua ja oppihan se, kun oli oikea opastaja paikalla!

Tässä vielä kuvia Jekusta