Nyt se sit tapahtu, Kotiorja ei uskonu meitsin varoituksia, vaan meni ja haki meille lisää vahdittavaa, huoh. En mä ihan tajua mun omaa kasvattajaakaan, eikös meillä silloin kahdeksan vuotta sitten laitettu sopimukseen pienelllä präntillä, et mä olen sit ainoo mudi tässä laumassa. Eilen laumaan saapui siis pieni mudin poikanen "Jekku".
Virallisesti nimensä on Takkutukan Pikkuhukka. Väriltään musta, tosin aika todennäköisesti saa isoisänsä värin, eli vaaleat merkit. Jekku saa kuulemma alkaa treenaa jälkeä ja hakua. Kunhan ei vaan mun treenit vähene, niin ei siinä mitään sit. Jekku tuli eilen kuin kotiinsa ja kulki kokoajan Kotiorjan perässä. Meitsi ilmoitti sille, et kuka täällä määrää ja Liinu oli ihan hämmentyny, kun se ei olekaan enää se pikkuvauva. Illalla mun oli pakko vähän alentua ja ryömiä Kotiorjan syliin, et se tajuais, että mä olen se ainoa oikea pentu. Yö oli aika raskas, kun meitsin piti koko yö vahtia, että kakara pysyy kopissaan. Ei sit voinu Kotiorja laittaa sitä häkin ovea kiinni, huoh. Tänään päästiin Liinun kanssa treenaa ilman kakaraa, ihanaa hermolomaa. Kun tultiin takas, niin Jekku oli murtautunu verkkojen läpi, kun sen olis ollu tarkotus pysyä keittiössä. Taitaa siis olla ihan ainesta kuitenkin tuossa elikossa. Hyvää tässä on se, että saatiin paljon leluja, tai mä sain. Kyl mä voin näistä osan pitää, kun ei se kuitenkaan leiki kaikilla yhtäaikaa. Tosin sen parhaan, vinkuvan kanan, Kotiorja otti jo pois, kun epäili, et naapurit häiriintyy, kun meitsi "vähän" laitto kanan laulamaan.
Jekku oli tänään Kotiorjan mukana hevoshommissa, et me saatiin lepää Liinun kanssa. Oli niillä ollu ihan jännä tallipäivä. Oli varmaan Kotiorjan helppo siivota karsinoita, kun pikkuinen marakatti oli roikkunu jalassa kiinni kokoajan,hah. Sit Jekku oli huilinu autossa, kun Kotiorja kävi ajaa Anssin. Lopuks oli vielä ollu draamaa, kun Jekku oli saanu vahingossa luudasta leukaan, oli sit menny vähän auttamaan lakaisussa. Mä en tajuu, et miks mä en pääse koskaan hevoshommiin. Olisin niin hyvä tallikoira. Ajaisin tallikissaa takaa, et se sais liikuntaa, sit söisin paskat pois karsinoista ja pyörisin kusissa. Huutaisin naapureille, et ei oo asiaa tallin pihalle ja sit voisin vaikka käydä vähän tsekkaa ympäristöä laajemminkin. Siel on kuulemma peurojakin lähimaastoissa. Niin, et en sit vaan ymmärrä, et tääkin on meitsiltä evätty.
Laitetaan nyt muitakin kuulumisia samalla. Pari viikkoa sitten meitsi kävi Aistissa magneettikuvissa, et saatiin dokumnettia siitä, että meikällä on terve ranka. Kolotukset johtuvat kuulemma iästä (siis häh, näin nuorella!) ja lihasjumeista tm. pehmytkudosten ongelmista. Lihashuoltoa siis. Kotiorja sai kuulla sen, minkä jo tiesikin, et jos meikä olis kotikoira, niin kukaan ei olis edes huomannu meikän oireita. On niin tarkka, kun hänellä on urheilukoira, sanoi ELL. Krisse, mun hovihieroja, on nyt sit hoitanu mua kaksi kertaa ja jatkoa seuraa.
Pääsiäisenä pääsin treenaa hakua, JEEEE! Kerran metsään ja kerran raunioille, jossa oli niin siistit piilot, et menin vähän sekaisin ja meinasin, et jos Aino olis menny sinne huippupiiloon kolme kertaa, no ei ollu. Löysin sit kuitenki kaikki muutkin. Metsätreeneissä pääsin vihdoin arvoiselleni tasolle: (apu)kouluttajaks! Koulutin Ninnille haukkuilmaisua ja oppihan se, kun oli oikea opastaja paikalla!
Tässä vielä kuvia Jekusta
Kotiorjalle nousi paha pentukuume ja meitsi on kipiä kropasta. Onko näillä asioilla joku yhteys? Mihin tämä kaikki johtaakaan?
No nyt meitsillä oli ihan huippuparaspäivä! Päästiin Liinun kanssa koirien uimahalliin. Siis oli niinku niin siistii. Meitsi hyppi altaaseen ja piti hauskaa. Liinu opetteli vähän uimista ja ruikutti. Ainoat miinukset tähän reissuun olivat: 1. Loppupuolella meitsin uima-aikaa, mun ei enää annettu hyppiä niin paljoa, vaan olis pitäny uida enemmän ja 2. Siis missä oli sauna? Oon kuullu, et ihmisten uimahalleissa on sauna, mut täällä oli vaan kuivaaja, joka oli erittäin epäilyttävä (kaikkihan nyt tietää, et mitä voi sattua, jos on hiustenkuivaaja ja allas siinä, varmaan yrittivät päästä eroon parista mudista. Mut hei, meitsi pääsee uimaan taas ens viikolla, jee, siistii!
Näin helposti voi hypätä altaaseen.
Uimaope ei osaa pelata, pitää lelusta kiinni, vaik se kuuluis heittää. Liinua vähän hirvittää.
Hähä, otinpa sit toisen lelun :D
Ja sit sain omani.
Liinukin uskaltautui välillä uimaan, kun se laitettiin veteen, meitsi tuo lelua.
Liinu kroolaa lelu suussa.
Tulis nyt sit uimakoululainen pois tieltä jo!
Liinu surkee, märkä ja laiha uimakoululainen.
Meitsin tyylinäyte, tätä ne kuulemma haluais multa, rauhallista uimista. Mut mä haluun hyppii ja riekkuu!
Viime viikonloppuna pääosaa esitti missiprinsessa, eli meidän Liinu. Lauantaina mentiin eka agihallille ja siellä Liinu treenasi hyppytekniikkaa. Liinu sai paljon kehuja, kun oli niin rohkea ja reipas. Se treenas jotain ihan naurettavan matalaa hyppyä, muka korkeuden hahmottamista, vitsit mitä pelleilyä. Meitsi ei saanu treenaa mitään, kerroin sen kyllä siinä Liinulle sit vähän väliä, et mitä hittoo se vaan pääsee. Kiukutti mua muutenkin, kun takakoipi taas kenkkuilee ja jouduin perjantaina hyppäämään lenkin lopulla Kotiorjan olkapäille kyytiin.
Liinun kurssin jälkeen lähdettiin ajamaan Tampereelle Konnan vieraiks. Konna oli saanu kasvattipojan, Ahman ja suureksipa olikin kasvattipoika kasvanu. Ja röyhkeeks. Meitsillä meni niin hermot siihen koltiaiseen, kun sen piti käydä vähän väliä kysymässä, et "oleks oikeesti Kärtty-täti? Oleks ihan oikeesti? Vai esitätkö vaan?" Olisin ehkä jopa vähän rouhassu sitä kakaraa, mut meikä pidettiin törkeesti hihnassa sisällä. Siis vähän outoo hei, vai eikö teidän mielestä, sisällä hihnassa ja ulkona vapaana!? Kyl toi Kotiorja on välillä sekaisin. Kun sit olin hihnassa, ni oli tosi vaikee ajaa niitä Konnan kissoja. Yhtä yritin, mut ei se onnannu, kun olin tosiaan kiinni. Sit Kotiorja kypsy ja vei meitsin häkkiin yläkertaan. No sainpahan nukkua rauhassa.
Liinu pääsi illalla aikasemmin Konnan kanssa lenkille ja niillä oli ollu joku mammarikilttien seesteinen lenkki. Oli Liinu sentään hiukan esittäny Konnalle, et tarvittaessa hänestä löytyy unkarilainen temperamentti ja terävät hampaat (joita se oli kyllä vaan naksautellu Konnaa päiseen, kun Konna oli kosiskellu). Loppuillan ne oli sit loikoillu olkkarissa kiltteinä ja rentoina. Yksi juttu sille Liipalle oli sit sattunu ja tää on tosi noloa. Siis jos muistatte, niin mähän olen aina sille teroittanut, että kissoja kuuluu ajaa ja saalistaa ja voimalla. No, mitä tekee Liinu, kun meikä ei oo neuvomassa.... se oli ollu vaan, vaikka kissat oli ihan siinä! Ja sit se yks kissa oli meinannu mennä puskemaan Liinua, ni eikö tää ollu säikähtäny sitä, huoh. Siis mä en olis säikähtäny kissaa, ikinä, ihan vaan jos jollekin oli epäselvää. No, jostain syystä ne kissat ei ollu tulossa meikää puskemaan.
Sunnuntaina aamulla lähdettiin sit ajamaan Alavudelle, Unkarinpaimenkoirien kevätkokoukseen. Olipahan tylsä kokous. Karseen pitkä päivä autossa ja sitten kun pääsi tapaamaan mukavia mudi-ihmisiä, ni eikös niillä ollu siinä pari mudiakin mukana. Mä toivotin Ukon ja Moccan sinne missä pippuri kasvaa. Liinu muka puhui (huusi) niiden kanssa unkaria, ihan kuin Konnankin kanssa oli kuulemma puhunu. Pitkänpitkän kotimatkan jälkeen päästiin omaan kotiin vähän ennen kymppiä. Kotiorjan piti tietty senkin matkan varrella käydä vielä moikkaamaassa Ruutia, Riesaa ja Peteä.
Me on käyty vähän reenailee tota tokoo. Ihan hauskaa se on ollu. Meitsi on pitäny Kotiorjan hereillä esimerkiks suorittamalla tunnarin välillä ihan niin kuin se kuuluu ja välillä pistäny sen ihan ranttaliks. Tokossa on muuten yks tosi huippu liike - ruutu. Meitsi vetää sinne ihan täysillä ja ne nauhat menee siin sit rullalle ja tötsät kaatuu. Näytin mä tossa Kotiorjalle senkin, että minä tiedän, miten sekin homma hoituu oikein. Kotiorja oli jättäny lelun pois, ni meitsi vetäs sinne sit maahan. Siis niinhän sitä joskus silloin viis vuotta sitten treenattiin. No tästä Kotiorja sit herpaantu ja nyt se on alkanu opettaa mulle kosketusalustaa. Meitsi on vieny tänkin liikkeen hieman pidemmälle ja oon esittäny Kotiorjalle tosi monta upeaa kosketusalustan noutoa. Ei vaan kelpaa, höh. Kyllä mä vielä saan sen oppimaan, että se alusta kuuluu noutaa ja siitä kuuluu antaa joku tosi hyvä palkka!
Viimeks pääsin vetää PK-tottista, oli huippuu! Palkaks sain repiä Elliltä joululahjaks saatua narulelua ja siitä riekkumisesta sainkin kunnon fiilikset ja nous vähän aggret pintaan, hähää kunnon repimistä, mahtavaa!
Ollaan lenkkeilty umpihangessa, mut meitsi on pidetty törkeesti hihnassa suurimman osan aikaa, ei sais kuulemma lähtee peurametsähatkaan. Ei tajuu taaskaan Kotiorja, ei. Siinä se kunto vasta kasvais. Potkurilenkilläkin on käyty jokunen kerta. Siinä tulee kyllä hiukan kilpailufiilistä Liipan kanssa ja kun vaikuttaa siltä, et kakara olis nopeempi, ni meitsi runttaa sen siinä kohtaa penkkaan. Ihan kiva laji tuo potkurointi, kun siihen lisää taklauksen.
Liippa on reenannu agii ja vähän tokookin. Sillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö ja parin viikon ajan se halus lähtee reeneihin, siis meijän Liinu. No, nyt on ollu vähän nihkeempää. Viimeks se oli ihan tohkeissaan, kun selvitti keppi"labyrintin". Se pöhkö luuli, et siinä on joku vaikea labyrintti, vaik nehän oli ohjurit niissä sen kepeissä. Ei se mitään, antaa sen hehkuttaa, kun on suorittanu hyppytekniikat ja labyrintit, se on ittestään niin ylpee reenin jälkeen.
Kotiorja on uskaltautunu kattomaan kevään koekalenteria, vielä koitetaan kuulemma, jos meitsin kroppa on siinä kunnossa.
Lisäsin näin jälkikäteen (tassuun) vielä pakkoposetus kuvan, jonka Kotiorja halus ottaa tänään potkurilenkin jälkeen.
Meitsillä on ollu koko loppuvuosi aika tylsää, kun ei oo käyty hakutreeneissä, eikä oikeen muutenkaan mitään treenattu. Paitsi että Kotiorja on nyt sit keksiny, et voitais treenaa TOKOa pitkästä aikaa. Siis todella pitkästä, kun viimeks näitä on treenailtu vuonna 2008. Kyl mäkin oon tästä innostunu, kun pääsee sentään jotain tekemään. Vaikka aika vähän ja harvoin on treenattu, kun mul on vähän toi kroppa krenkannu. Ei meinaa keho pysyä enää menossa mukana. Pääsin joulun aikaan onneks osteopaatilleni ja sinne jäi taas pahimmat krempat. Noo, mut sit Kotiorja kekkas ilmottaa meikän TOKO-kokeeseen ja näimpä oltiin tänään Porissa.
Paikkana oli kylmä halli, jossa oli ihana tekonurmimatto, siis siinä mielessä ihana, et se oli täynnä hajuja. Siinä yleisön puolella käytiin vähän kattoo ennakkoon paikkoja ja ottaa jotain pientä ja heti jo tuli palautteet, kun hiukan kävin haistelemaan.
Ekana näissä tokohommissa on aina se helvatin rääkkirivipaikallaolo. Ja tietty meikän tuurilla rivissä oli bokseri (siis ne on niin outoja, mitä ne oikeen viestii??) ja kehän laidalla meikälle huudellut käppänä. Kärsimystä tiedossa siis. No, enhän mä mitään käskyjä kuullu ekalla kertaa en alussa, enkä lopussa, kun kaikki keskittyminen meni siihen, et pystyin siinä olee. Siis miettikää siis mitkä olosuhteet, makaisitteko itte jonkun kuolaavan ja jonku joka on teitä hakkunu välissä!? Tein parhaani ja olin siinä koko sen pitkän 3 min. Pisteet 7. Sitten Kotiorja vei mut autoon ja sanoi, et nyt sit paineet pois, kun kohta saadaan olla kahdestaan kehässä.
Yksilöliikkeet alkoivat seuraamisella, se sujuikin kivasti, ei oo tehty tätä pitkään aikaan. Kotiorjalle jäi epäselväks, et mikä meni mönkään, kun pisteitä tuli 8p, mut ei kerrota sille, että en istunu siinä pysähdyksessä. En mä vaan muistanu. Sitten oli maahanmeno ja siitä 10p. Seuraavaksi luoksetulo. Kotiorja jätti meikän istumaan ja kuinka ollakaan, siin oli just tosi hyvät hajut. Ajattelin, et ehdin hyvin nousta haistelemaan, kun sillä kuitenkin kestää kävellä sinne toiseen päätyyn. Ja toiseks, jos vaan lukijat muistatte, niin silloin, kun koiranohjaaja ei ole kosketusetäisyydellä ja ollaan vielä kokeessa, niin voi ja saa tehdä mitä lystää. Sit kuului käsky "tänne" ja meitsi lähti ihan täysillä silmät palaen. Oli se Koriorja kuulemma jotain siinä huudellu, mut en mä mitään kuullu. Tein siis niin hienon ja vauhdikkaan luoksetulon ja tuomari antoi 0 pistettä.
Sitten mulla olikin jo aika hyvät fiilikset ja vähän siinä hyppäsin Kotiorjaa päin ja nappasin hihasta, kun siirryttiin seuraavalle suorituspaikalle. Ihmeen nuiva suhtautuminen Kotiorjalta siihen paikkaan, se vaan sanoin "seuraa" tosikkona. Seuraava liike oli seisominen. Mä niin yritin parhaani, mut ihan vähän käännyin Kotiorjaa kohti, kun se kävi siellä mun takana kääntymässä. 8 pistettä. Sitten oli myös Kotiorjan vuoro saada pyyhkeitä...nouto. Kotiorja heitti, mut mä olin niin täpinöissäni, et lähdin, kun liikkuri sanoi "käsky", puhdas työtapaturma, haksahdus. Mut Kotiorjalta tuomari kysyi, et mitä säännöt sanoo, että miten pitkälle heitetään? Kotiorja mutis jotain, et ei oo lukenu sääntöjä (noloo) ja et otti varovasti, kun on viimeaikoina heittäny kahdenkilon kapulaa. Noo, seuraavaks heittää ehkä sen 10, ton viiden sijaan. Pisteet 8.
Kaukot tehtiin samalta paikalta. Vähän meikä katsoi epäluuloisesti sitä liikkuria, et ettei vaan oo joku mudien vihollinen. Kotiorja oli iloinen, kun nousin ekan nousun ekalla käskyllä. Sit vähän jännitystä peliin ja toiseen istumiseen otin toisen käskyn. Pisteet 9. Hypyssähän mä keksin perjantain treeneissä, et sehän tehtiin niin, et sinne jäädään seisomaan, tein sen taas mut istuin sit toisella käskyllä. Pisteet 7. Kokonaisvaikutus 10, kivannäköistä ja tempperamenttinen, nopea koira. Pisteitä yhteensä 140, eli juur kakkostulos.
Kotiorja oli vähän nyreissään, kun ei saanu hampurilaista, kun ne oli meille luvattu vaan ykköstuloksesta. Ja siitäkin murmutti, et jos hän on viikon mulle kertonu joka ilta, et se on tottelevaisuuskoe, eli siellä kuuluu totella, ni siellä ei saa sit tehdä omia ratkaisuja. Pöh, sehän olis ihan tylsää. Oli se iloinen siitä, et meikä oli yksilöliikkeissä vapautunu, sen paikallaolo paineistumisen jälkeen. Jatketaan kuulemma reeniä.
Tässä näyte viime kesältä, miten voi kesken kokeen piristää Kotiorjaa (täs olin kyllä niin kiltti, et tein tän paikallaolon jälkeen, kun mut oli jo liikkeestä vapautettu). Kuva Sanna Vainionpää.
Viime sunnuntaina käytiin tämän vuoden ekassa hakukokeessa. Kotiorja oli ajatellu, että meikän kunto alkais jo riittämään kolmosen hakuradalle.
Koe oli pieni ja oikeestaan se oli rotuottelu, kun mukana oli Veikko-mudi (ihan ok jätkä) ja kaksi dopparia. Vettä oli tullu taivaan täydeltä koko yön ja koepaikan hiekkakenttä oli aikamoisen märkä ja lätäkköinen. Tottis oli eka ja meitsi tietty taas numerolla 1. Aika hyvällä fiiliksellä lähdin, ilmoittautumisessa oli pakko huomauttaa sille dopsulle, et sä et jätkä sit tuu mun alueelle, niin kuin se yks aussi on tos pari kertaa tullu. Ihan pienen "puh" sanoin vaan. Juur kun oltiin asettumassa aloituspaikkaan, niin joku mudin vihaaja ampus ihan meitsin takana. Siis huhhuh hei, turha siinä on sit selitellä, et "oho, testasin vaan asetta", kun on oikeesti meinannu päästää pienen viattoman mudin päiviltään. Noo, me sit alettiin tekee sitä tottista. Ajattelin, et täytyy vaan pysyä tosi eläväisen näköisenä, et se ampuja ei ajattelis, että vielä kituu, hoidetaan homma loppuun. Niinpä mä vähän sit aina liikkeiden välissä riekkusin ja hypin Kotiorjaa päin ja meilkein sen syliin. Ja siis ihan vahingossa repäsin sitä numerolappua siinä pari kertaa, ja sitäpaitsi se oli jo valmiiks revenny! Ja joo, se kenttä oli sit märkä, ni luuletteko, et olisin kastellu takapuoleni siihen?? En tod. Ihan hyvin pystyy kapulanki luovuttamaan seisaaltaan. Vikana sit paikallaoloon ja siinä muistin sit yhden tokokokeen vuosien takaa, kun koirat laitettiin riviin ja sit alko pauke. Tämän kamalan takauman vuoksi en jäänyt sinne arvuuttelemaan, et tähtääkö joku kohta taas mudia päin. Tottis meni siis penkin alle, sanoi Kotiorja. Pisteet 60.
Kotiorja halus kuitenki lähtee kattoo millä mallilla haku on, kun ei tosiaan oo käyty hakukokeessa yli vuoteen. Ja meitsi ekana radalle. Maasto oli aika vaihtelevaa ja vasemmalla puolella jonkin verran nousua. Mut hei, ne olikin tehneet hyppyradan. Ekat 150 metriä alueesta oli täynnä kaadettua rankaa ja meitsi joutus etenemään hyppimällä. Aika hyvin siinä vetelin Kotiorjan ohjeiden mukaan puolelta toiselle. Sit löytys eka ukko. En viitsiny vetää ihan täysillä näytölle, kun kyl mä jo tiedän, et ei ne kokeessa palkkaa. Ja yhtäkkiä kesken matkan meikä niinku unohti, et mitä olin tekemässä. Siinä sit taas törötettiin keskellä metsää, kunnes tuomari käski palaamaan keskilinjalle. Siit sit hain rullan uusiks ja samassa kohtaa meinas taas unohtuu. Muistin sit kuiteski ja menin näytölle. Jatkettiin hommia, mut meikä väsys siihen hyppimiseen ja söin vähän heinää välipalaks siinä välillä. Kotiorja ei tykänny, vaan laitto meikää sit aina uusiks ja sit mä meninkin niitä laatikoita, mitä se haluu. Toka ukko löytys ja sinne menin vähän reippaammin. Kolmannen, takakulman ukon bongasin jo aika kaukaa. Mut siin oliki matkalla sellanen ihana peuranpaska, jota jäin maistelee. Kotiorja karjas ja mä ihan säikährin ja lähdin vetää täysillä näytölle. Tuomari tykkäs meitsin risteilystä radan alussa, mut muuten ei tykänny työskentelystä, kun en aina lähteny sit kerralla kauas ja sit tuli se valeeksi luokiteltu. Kotiorja sai sanomista liinan käytöstä. Ilmaisuista meitsi sain tähän saakka huonoimmat pisteet ikinä, 3, 7, 3. Olis tarvinnu mennä määrätietosemmin ja maalimiesmotivaatiossa on suuria puutteita ja lisäks häiriköin ukkoja, kun ihan vähän vaan kävin kaikkia moikkaamassa, kun olis pitäny olla hallinnassa. Mut siis hei, kysynpähän vaan et mikäs on ihmisten motivaatio tehdä töitä, jos tietäs ettei palkaa tule, jos noin niinku vertaa siihen, että tulee palkka. Saanen veikata, et kovin moni ei juoksis kieli vyön alla, jos palkka ei juoksis! Pisteet hausta 142.
Otettiin vielä esineet, kun Kotiorja halus päästä kokeilee suopursu pohjaa. Olikin aika hajujen maailma. Kaksi esinnettä ehdin nostaa. Sanomista tuli, kun en hilpassu takaosan ryteikköön, ennen kuin olin tsekannu koko etuosan. Aloinhan mää sinne laajentaa, mut sit loppus aika. Pisteet esineistä 21.
Oli aika raskas rata, vaik mä kaikista kovin oonki. Kotiorja mietti kotimatkalla, et vieläkö se jatkais meitsin kanssa tätä hommaa. Mut johan se on nyt ehtiny jotain treenejä sopimaan :) Veikko vetäs koularin HK2 mageesti ykköstuloksella!
Maanantaina käytiin Peetsa Vilanderilla, kun Kotiorja on sitä mieltä, et meikä ei sais enää kurmuttaa ja kiusata Liinua. Sai mokoma vahvistusta ajatuksilleen ja pontta yrittää esittää, että ei olis orja. Et nyt sit kärvistellään. Liinua siellä vähän samalla testailtiin, se meni ihan ok. Ei ollu menny niin tolaltaan kuin luonnetestissä. Saas kattoo mitä tästä tulee. Onhan toi Orja mulle ennenkin tämmöstä ruotuun laittamista pitäny, mut aina mä oon vaan uudestaan kiipiny omalle paikalleni.
PS. Ellin pikkusnakussa taitaakin olla ainesta. Pikkulikka pisti kunnon rähinät käyntiin, kun sen karvoja ajeltiin, täytyy myöntää et meikä kiinnostu siitä ipanasta siinä ekaa kertaa. Joutus se sit nöyrtymään, mut hyvältä kuulosti.
