Testamentti

Jäähyväiset

Jekku ja Liinu, te olette nyt valmiit yhdessä ottamaan vastuun laumasta ja pitämään huolta Kotiorjasta. Liinu on jo ottanut vastuuta metsästyshommista, hän voi jatkaa sitä. Toinen tehtävä Liinulla on olla Kotiorjan lämpöpatteri, sekin Liinulta sujuu luonnostaan.

Jekku sun harteille tulee enemmän vastuuta. Vastuuta, johon olen sinua nämä puolitoista vuotta kasvattanut. Pidä Kotiorja liikkeessä, hyvässä ja pahassa. Vie sitä harrastuksiin, hyödyt siitä itsekin. Muista kisoissa välillä antaa sille onnistumisen iloa, muuten voit toteuttaa itseäsi, ei pidä liikaa asettautua annettuihin rajoihin, se tappaa luovuuden. Kotona muista tarkistaa pöydät ja hyllyt aika ajoin. Tutki reput, kassit, kaikki, myös vieraiden, ei voi koskaan tietää mitä hyödyllistä löytyy. Vartioi laumaa, tunnista äijät, puolusta! Sun täytyy huolehtia tästä, Liinu ei osaa erottaa todellista uhkaa, vaan puhkaa turhistakin.  Pidä Jekku vieraat järjestyksessä, tämä on meidän koti ja sinä määräät täällä.

Mun täytyy nyt mennä. Husaarit ovat mut kutsuneet.

Teidän ainoa oikea johtaja, Manta.

Iloista tokoilua

Tänään meikäpojalla oli oikein tehopäivä. Oikeestaan se alkoi jo eilen, kun käytiin Jokioisilla ajaa jälkee pellolla. Siel oli noit mun isosisaruksii ja sit sisko Hipsu ja mää. Ajettiin kaikki tosi superisti. Mä sain ottaa sit vielä pienet hakutreenitkin, melkein tajusin mitä piti tehdä, no mul oli ainakin kivaa :)

Tänään aamulla suunnattiin TSAUn hallille. Siel ei ollukaan aksaesteitä, vaan kouluhommia. Eka mentiin paikallaoloon. Mun viereen parkeeras sellainen hemaiseva neiti buudeli, joka alkoi sit tietty heti heittää flirttii, mä sille et "Joo joo, I'm your man, mut hoidetaan tää paikallaolo ekaks". Se jätti mun viekottelut sit, mut alkoi käydä levottomaks, ens sit tiedä, et luuliks se et annoin pakit, kun sen oli niin vaikee olla siinä sit ja se alkoi liikehtiä istumaan ja seisomaan ja istumaan ja maate ja sit se päätti lähtee sen toisella puolella olevan böönan luo ja ne mimmit alko leikkii. Sit mä en voinu enää jäädä siitä hauskanpidosta paitsi. Iitu ei tykänny ja tuli heti ottaa munt pois. Saatiin uusinta lupa, mut päätettiin et tehdään yksilöliikkeet eka.

Meikä meni hyvällä fiiliksellä kehään ja ekana tehtiin seuraaminen hihnassa. Iitu ei mokaillu yhtään, saatiin kymppi! Sit sama ilman hihnaa, siinä lopussa meikä vähän sekos ja menin täyskäännöksessä epähuomiossa Iitun oikealle puolelle ja hetken kesti et löysin perusasentoon, saatiin 8 pistettä. Maahanmenossa olin hiukan hidas, saatiin kasi. Luoksetulossa mulle kävi se vanhanaikainen, et odotin niin paljon sitä laukkaosuutta, että käskyä odotellessa epähuomiossa valahdin maahan, tästä 8 pistettä myös. Seisominen meni aikas kivasti, jostain tuomari nappas pisteen, eli saatiin 9p. Hyppy oli muuten täydellinen, mut ihan snadisti keulin siinä perusasentoon siirtymisessä, pisteet 9.

Sit mentiin uusiks paikallaoloon. Mä siinä sit heti kattelin, et kumpi näistä böönista lähtee eka ja kun kumpikaan ei lähteny, niin mä päätin tehdä aloitteen. Virhe. Iitu haki munt heti pois. 0 pistettä. Ai ni luoksepäästävyydestä sain kympin, oli ihan paikallani, en kauheesti tykänny siitä, et se äijä tuli siihen sillain moikkailee. Kokonaisvaikutuksesta saatiin 9 pistettä.

Yhteensä siis 147 pistettä. Nyt sit kuulemma treenataan paikallaoloa taas lisää ja siihen keksitään mitä erilaisimpia häiriöitä.

Iitu mietti, et riskillä laitto mun nimeks Jekku, mut onneks oon virallisesti Pikkuhukka, ni oon niin kiltti ja iloinen. Meillä oli yksilöliikkeissä kyllä tosi kivaa kehässä tänään :)

Kokeen jälkeen haettiin tädit ja mentiin jäljelle. Iitu teki meille kaikille jäljet pellolle ja sit käytiin lenkillä. Lenkin jälkeen Iitu meinas et se laittaa meikän paikallaoloon ja häiriköi sitä paikallaoloa Mantan kanssa. Vaan Mantapa keksi huipun jutun. Heti kun meiltä oli pannat irti, niin se huus mulle et "nyt Jekku mennään ajaa jälkiä, täysillä karkuun!!". Lähdettiin juoksee ihan täysillä kohti Liinun jälkeä. Iitu huus ihan hirveesti, niin mä palasin autolle. Manta ei palannu. Iitu suuttu ihan hirveesti ja lähti juoksee Mantan perään karjuen. Mää juoksin kans sinne pellolle. Manta oli vetäny jo Liinun jäljen lopusta kasan nameja ja paineli jälkeä syöden aina välillä sieltä. Iitu karju sitä maahan, mut se ei totellu (mä tottelin), ennen kuin oltiin jo aika lähellä, silti se lähti siitä vielä pari kertaa ihan täysillä. Huh, oli kyl hurjaa menoa, Manta on niin rohkee ja villi. Mä jäin sinne pellolle maahan, kun Iitu lähti viemään Mantaa autoon. En uskaltanu liikkuu, kun Iitu oli niin hurjana. Sit Iitu huus mulle et "Tuu Jekku vaan" ja mä seurasin sit niiden takana ihan helpottuneena. Ja kaiken tän jälkeen Manta vaan silmät loistaen hoki, et "Manta on viisas, Manta on nopee, Mantan hoksottimet toimii" ja sit läksytti mua, kun en lähteny sinne rosvoretkelle mukaan, vaan tottelin Iituu.

Iitu sit rauhoittui hetken ja sen jälkeen mentiin mun jäljelle. Mulle oli tehty serpentiiniä, oli aika haastavaa, kun tuuli jonkinverran. Oli keppejäkin, neljä, mä ilmasin ne ja sain palkkaa. Liinu ajoi oman jälkensä kuulemma hienosti, vaikka Manta-täti ja Iitu olivat kävelleet sen päältä ja Manta syöny loppupalkan. Manta oli vetäny oman jälkensä aivot ihan surraten ja melkein takajalat tutisten, häntä koipien välissä keskittyen.

Käytiin välillä nopsaan kotona ja sit mentiin vielä valssitreeniin. Mä vedin hyvin ja täysillä, Iitu oppii ehkä kans joskus ja joku kohta sujuikin jo jotenkuten. Mut se sanoi et parasta oli olla just meitsin kanssa valssinpyörteissä. Oon Iitun Kultapoika <3

Kuvassa oon Pian kaa PK-rotumestiksissä. Mä osallistun niihin sit isona poikana. Olin mää kyl jo toko-rotumestiksissä, niistä onki unohtunu kirjottaa. 

Jekku äänessä - Seireenin kutsu

Tää Mantan päivis on ollu aika vähillä päivityksillä, ei taida Kärtty-täti enää jaksaa jakaa viisauksiaan. Kyl se tossa vielä huhtikuussa yhdessä kokeessa kävi ja jotain osioita oli menny ihan onnistuneestikin, mut niin kipiä oli, että ei kaikkee voinu kunnolla tehhä. Täti on siis lähinnä ollu saikella, hirveen kärttyisäkin se on, puri meitsiäkin yks päivä. Mut hei, meitsi on päässy areenalle, niin taidanpa herättää tän tädin päiviksenkin henkiin.

Se oli viime keskiviikko, kun Iitu tuli töistä kauheella höngällä, et nyt mennään kuule jätkä tokokokeeseen. Ei muuta kun autoon ja nokka kohti Uuttakaupunkia. Siellä oli aivan upea kenttä, jalkapalloilijoilta peritty, luultavasti se oli Iitun mielestä eritavalla upea, kun meitsin mielestä. Eka siin sit ilmoittauduttiin ja meikän siru luettiin, olin kuulemma hienosti sirua luettaessa.

Sit mentiin oikein porukalla sinne tokokehään, Iitu oli jostain syystä hiukan erikoinen, ihan kuin sillä olis ollu jalat spagettia, keitettyä spagettia, eikä edes mitään al dente, vaan hiukan liian pitkään keitettyä. Pysyi kuitenkin jaloillaan. Kehään mennessä moikattiin tuomarisetää. Meitsiä ennen ollu koira veti kauheet slaagit siinä ja mäkin sit katoin vähän, et olisko tässä nyt kyseessä joku paljon puhuttu "äijä", mut ei se ollu, kiva setä se oli. Asettauduttiin sit riviin ja se setä kävi vielä uudestaan moikkaamassa ja kysymässä et ketä oli tullu paikalle. Tää on hauska laji, sain siitä kympin, kun olin ihan kiltti ja paikoillani. Sitten meidän piti mennä maate ja meikä heitti lepposasti lonkka-asentoon, aattelin et rennosti vaan. Ohjaajat lähti toiselle puolelle kehää ja me jäätiin paikoillemme. Siinä sit oltiin, oli aika tylsää. Kattelin ympärilleni, et josko jossain olis jotain kivaa seurattavaa, mut ei mitään. Sitten alkoi tapahtumaan. Se meikän viereinen ihana tyttö heilutti mulle häntää ja kysyi, et "leikitäänkö?". No hei, jos hemaiseva tyttö pyytää, ni meitsi oli messissä! Vedin siinä pienet kiemurat, leikkiinkutsun ja hiukan kävin haistamassa, mut ei se mimmi itte lähteny mihinkään, ni meitsi heitti sit siihen viereen maate, korvat sillain asennossa "I'm your man". Mut se loppui sit siihen, näin et Iitu lähestyi ja menin sitä vastaan. Hitsi, en mä yhtään muistanu, et meillä oli se paikallaolo ollu siinä kesken. Saatiin nolla. Iitu kävi kysymässä tuomarilta, että saadaanko jatkaa, niin tuomari sanoi, että saadaan, kun olin ollu kiltti ja kun eihän nuori mies luonnolleen mitään voi.

Sit käytiin vähän kävelee ja ottaa parit koirakoululiikkeet. Kohta mentiin uudestaan kehään, tällä kertaa kahdestaan. Iitu oli taas hiukan outo, vähän mä sitä ihmettelin, mikä lie tullu sille. No, ekana liikkeenä oli hihnassa seuraaminen, meni ihan kivasti, Iitu paineli aika kovaa mut pysyin mukana, saatiin 9,5p. Sitten mä haistoin sen, ihana haju, siis aivan huumaava, tajunnan räjäyttävä, niin hekumallinen, että kaikki muu ympärillä unohtuu....ja mä haistelin ja haistelin ja maistelin sitä nurmee. Jossain kaukaisuudessa kuulin Iitu hokevan mun nimee ja jotain muuta, mut se kuului niin kaukaa, että ei iskeytyny tajuntaan. Sitten Iitu otti meikää pannasta ja vei hiukan eri kohtaan, mut en mä mitään tajunnu, paitsi sen tuoksun, joka veti meikän kuin magneetin takas sinne nurmeen. Taas sama homma sit alusta, no sit mä vähän heräsin tähän maailmaan ja huomasin suoraan edessä, et joku ihana ihminen oli tullu meikää kuvaamaan sinne kehän laitaan, menin moikkaamaan :) Iitu sai jonku kohtauksen ja alkoi hihkua meikää takas kehään, juuri kun mä olin huomannu, et se hekumallinen paikallaolotyttö ja joku sen kaveri olivat ilmaantuneet treenaamaan kehän laitaan. En sit menny kuitenkaan sinne, kun aattelin et Iitun huumori voi siinä kohtaa loppua. Räpiköitiin siitä seuraamisliikkeen loppupaikalle. Vapaana seuraamisesta siis 0.

Sitten oli vuorossa liikkeestä maahan, hiukan Iitulla kesti, et sai meikän taas ajantasalle ja sit mentiin, saatiin tästä 9p. Sitten luoksetulo ja tän mokas Iitu. Meikä oli taas hiukan omissa maailmoissa, kun katsoin niiden kahden koiran treenejä ja mietin, et meniskö sittenkin vielä pyytää sitä tyttöä leikkimään. Jäin kuitenkin istumaan ja liikkuri sanoi "jätetään koira", Iitu lähti ja pysäs samantien, jolloin meikä luuli et piti sittenkin lähteä mukaan. Mitä ihmettä se oikein sekoili, et "ai ni, sainko mennä?" Mä luulin et se olin mä, joka oli ekaa kertaa tokokokeessa??? No treenin vuoksi se jätti munt uudestaan ja siitä luokse, muuten vedin hyvin, mut menin epähuomiossa maahan, kun piti siirtyä edestä sivulle. Sittenpä oltiinkin siinä ihanassa tuoksupaikassa ja meitsi oli taas sen hekumallisen hajun viemää. Ei saanu Iitu enää meikään kontaktia, en vaan voinu sille mitään, et se haju vei mut ihan mennessään. Sit Iitu sanoi tuomarille, että me keskeytetään, kun pojan ajatukset on nyt ihan naisissa. Tuomari sanoi taas vaan, että terve nuori mies. No mut, siis niinhän mä olen! 

Kehän jälkeen Iitu oli hiukan kiree. Sitä otti hitokseen paljon päähän se meikän pelleily paikallaolossa. Sanoi olevansa hämmentyny, kun meikä ei oo aikasemmin, siis treeneissä uppoutunu hajujen maailmaan, vaan oon aina keskittyny hommiin. Lähdettiin sit kävelee ravirata pari kertaa ympäri, kun koe jatkui vielä avoimella luokalla ennen kuin oli palkintojen jako. Käytiin kiipeilee vanhassa katsomossa ja treenattiin ekaa kertaa tänä kesänä pudotetun esineen noutoa. Hyvin mä ne vedin, vaikka välillä unohdin ottaa sen kaulapantani sieltä mukaan, mut sit sain juosta toisenkin kerran :D AVO-luokan jälkeen käytiin kehässä tekemässä vielä ALOn liikkeet ilman et sain palkkaa, paitsi hyppyä, kun se oli jo laitettu pois. Vedin kaikki ok. Pari kertaa yritin haistella, mut Iitu oli nyt niin tiukkana et ei onnistunu.

Kotimatkalla Iitu osas jo miettiä sitä, et meikä teki kuitenkin noi pari liikettä hienosti ja et olin kaikille koirille kiltti, vaikka kaikennäköiset kulkijat menivät ihan vierestäkin ohi siinä kun odoteltiin luokkia. Yks sakemanni (joka muuten teki ihan samat kuin mä kehässä) vaan sano mulle tosi rumasti, niin murisin hiljaa takas, mut Iitu sanoi että ei saa.

Et sellanen eka tokokoe. Katsotaan milloin jatkoa seuraa. Perjantaina käytiin treenaa hekumallisen hoffi-Hipsun kanssa, yhtään ei saanu haistaa sen paikallaolo paikkaa, vaik siinä oli ihanat hajut. Rauhan kanssa karattiin leikkimään paikallaolosta. Tuosta tuli vähän pahat palautteet, Iitu sanoi tosi rumasti. Tuijotin sit sen jälkeen tiiviisti Iituun, vaikka teki mieli kattoo josko Rauhan kanssa taas spurtattais. Sit sain isot kehut. Hirveesti tulee kuulemma nyt paikallaolotreeniä.

Täs pari kuvaa kokeesta. Kuvat Julia Vornanen

Väittääkö joku, et TOKO on tylsä laji?

Noo, täytyy myöntää et meitsikin on pitäny tota tokoa ihme nysväyksenä, mut hei, ei sen tarvii olla niin. Bono-bortsuhan sen jo kertoikin mulle aikasemmin, et VOI-luokassa on paljon kivoja liikkeitä, joissa voi keksiä kaikkee.

Oltiin tänään siis Kotiorjan kanssa TOKO-kokeissa Janakkalassa ja luokkana VOI. Ihan ekaks täytyy kommentoida, et tosi kiva hei ilmottaa meitsi kokeeseen, vaikka ei oo treenattu vielä kaikkia liikkeitä kuntoon. No, vastapainoks Kotiorjalle pikku-ylläreitä olevinaan varmoissa liikkeissä. Oli Kotiorjallakin jännää, kun yritti tiirailla, et miten voittajassa kuuluu mitäkin tehdä, mihin hihnat, miten paikallaolosta koirien luo (viereen vai taakse) ja kyseli tokotukihenkilöltäkin vielä jotain ennen suoritusta.

Ekana paikallaolo, yhtä ällöö kuin aina, siel sit oot keskellä kaikenmaailman koiria. Pisteitä 10.

Sitten yksilöliikkeisiin; niistä ekana hyppynouto, meitsi veti täysillä, mut korjasin perusasentoa luovutuksen jälkeen ihan itse, tuomari huomioi tämän pisteissä mun mielestä ihan väärin päin, sehän oli viisautta joka olis pitäny palkita! Pisteet 8. Seuraavaksi tehtiin luoksetulo. Vedin taas täysillä (ilmeellä, "mä tuun täysiiiii"), en huomannu et Kotiorja olis edes yrittäny pysäyttää ja maahan se ei sit oikeesti tajunnu käskee, kun oli niin hämmästyny tilanteesta. Tässä käytin siis klassista "harhaanjohtamista". Harhaanjohtaminen tehdään niin, että treenataan 20 viimesintä kertaa "täydellisesti" ja sit pistetään kokeessa ranttaliks. Pisteet 0.

Seuraavaksi istuminen, se olis ollu kiva yllärinollaus, kun oon sitä liikettä koko urani treenannu, mut tänään vedin kympin. Sitten ruutuun. No, eihän meitsi tienny, et ne osaa Janakkalassakin tehdä ruutuja, enkä sit heti löytäny sitä. Mut toisella kertaa mä löysin sen, siihen oli laitettu keltaset tötsät. En kuullu mitään käskyjä kun oli niin siistii, et löysin sen, tulin siis ihan täysillä kertomaan Kotiorjalle, et mää löysin sen, Jee!! Tuomari ei arvostanu, vaikka sitä nauratti (kävin sit sillekin kertoo et mä löysin sen ruudun). Pisteet 0.

Sit seurattiin, perusasennot oli kuulemma huonot, mut muuten meitsi veti kuulemma "ihanalla paatoksella", pisteet 8,5. Seuraamisen jälkeen tais tulla tunnari. Ne oli tehny sinne kivan rivin ja meitsi luuli, et mun tehtävä on laittaa ne kapulat sit päällekkäin pinoon. Laitoin jo yhden ja sit muistin et "ei hitto, tää olikin sen -oma" ja etsin sen ja vein Kotiorjalle. Pisteet 0, tässäkin jäin miettimään, et ihan tosi, ei yhtään pistettä kapuloiden pinoamisesta?

Tunnarin jälkeen metallinouto ja kun liikkuri oli näin sanonu, ni meitsi lähti heti noutamaan, olinhan mä huomannu et se metallikapula oli sen yhden tädin kädessä. Mut ei sitä saanukaan sieltä noutaa, vaan piti tehdä ihan perinteinen nouto. No, Kotiorja pisti vähän haastetta ja heitti kapulan niin, et se jäi pystyyn. Mietin sekunnin ja nappasin kapulan. Luovutus vino (onks tää nyt näin tarkkaa) pisteet 9. Lopuksi kaket. En sit yhtään kuullu sitä ekaa käskyä toisellakaan käskyllä, muita tein aina kun kuulin ekalla tai sit viimestään tokalla. Pisteet 0.

Kokonaisvaikutus 10, huomaa kuulemma, et meillä on kehässä hauskaa :D Sentään joku vaikutus oli meitsi liikkeidenväli-fiilistelyillä. Kotiorja ei ihan niistä meitsin pomppimisista niin tykänny, kun sitä sit aina pelottaa, et keksin vielä jotain muutakin hauskaa.

Ei siis tulosta ekasta voittajankokeesta. Treeniä kuulemma jatketaan ja sit taas koitetaan. 

Täti ei oo vielä tajunnu

Hah, Kärtty-täti luulee olevansa niin viisas, mut se ei oo vielä tajunnu, et palkinnot voi pokata pelkällä pönöttämiselläkin. Jatkakoot vaan sirkustemppujen tekemistä, meitsi pääsee vähemmällä. Tänään mätsärissä pentujen BIS 4. Ei mulla muuta. 
t. Jekku, lauman viisain mudi.

 

Kotiorjan nostatus

Tuolla facebookissa on ehditty jo epäilemään, et  meitsille olis tapahtunu tänään laskuvirhe tai et olisin menny lahjomaan tuomarit tänään. Mut hei, siis ei, ei, ei. Olette taas unohtaneet, että mudin elämantarkoituksena ei ole ainoastaan itsensä hauskuutus ja Kotiorjan nolaaminen. Jossain kohtaa tarvii mennä eteenpäin. Siihen on kaksi syytä: Kotiorjaa ei voi vajuttaa niin maanpinnan alle, että se lakkaa viemästä treeneihin ja toisekseen uusi luokka, uudet kujeet ;)

Tänään siis päätin, et voin nostaa meidät TOKOssa voittajaluokkaan. Oltiin Janakkalassa. Pisteitä kertyi seuraavasti:

Ekana oli seuraaminen, Kotiorja oli ihan koomassa, tajus varmaan sen zeniläisyyden hiukan väärin, siinä sit meitsikin ihmetteli, et meinaaks se oikeesti vetää koko kaavion hengittämättä. Ja sit se meni vielä tekemään ihme äkkikäännöksiä. Pisteet 8,5

Sitten oli vuorossa maahanmeno, hiukan innostuin pomppaamaan takas perusasentoon, kun Mari sanoi "käsky", 9p. Luoksetulossa kyseessä on ihan vaan se, et en mää ehdi pysähtyä sillä matkalla, yritin kyllä, pisteet 5. Seisominen on aina niin vaikeaa, kun ei yhtään tiedä, et jos Kotiorjaa häipyykin paikalta, ni kandee hiukan olla varppeillaan, siinä tuli sit pari askelta otettua 8p.

Noudon meitsi veti taas täysillä 10 pistettä. Kakeissa en kuullu sitä toista istumista heti ekalla käskyllä, pisteet 9. Ja Kotiorjan ilostuttamiseksi en varastanu hyppyyn, vaan odotin käskyä ja maltoin istuakin sinne, tosin aika verkkaiseen tahtiin, kun ajattelin et jos pääsiskin heti pomppaamaan takas, pisteet 9,5.

Paikallaolo oli vikana ja siinä kohtaa ajattelin pitää hiukaan hubaa. Oltiin menossa kehään ja Kotiorja otti meitsiltä hihnan pois, kun sen mielestä on parempi et meikä olis niinku hallinnassa. No enpä heti ollu, heh. Bongasin toisen kehän tuomarin tuolilta istumasta ja hänellä oli aivan mahtavan herkullisen näköinen voileipä siinä. Ei muuta kuin salaman nopea täsmähyökkäys leipään. Hitsi et oli nopeet reaktiot sillä tuomarillakin ja välipala jäi saamatta. Menin sit kehään kiltisti, vähän murrasin hiljaa sille toiselle naapurille, et tajuais olla kunnolla. Mut ei se silti ihan tajunnu, vaan tuijotti meitsiä koko ajan. Ällöö, katsoin toiseen suuntaan kaikki ne pitkät minuutit. Koska tilanne oli äärimmäisen tukala, niin piti oikein kaula pitkänä tuijottaa niitä ohjaajia, kun ne palasivat, et kuka on mun orjani. Onneks se tuli vielä hakemaan meitsin, huh. Paikallaolosta 10 pistettä.

Kokonaisvaikutelmasta sain kympin(10) myös, varmaan tein just sillä hyvän vaikutelman, kun kävin hauskuuttamassa tuomaria kertomalla, et voin nostaa sen tippuneen kynän tai ainaksi kattoo sen taskut jos jotain on sinne jääny ja tarkistaa kansionsa hauskat tupsut.

Yhteensä siis 172 pistettä ja sijoitus 3./18. Meitsi vetäs siis palkinnot kaiket kotiin ja nyt päästään keksimään jotain kivaa voittajaluokkaan! Sain vielä hampparin palkaks matkalla, kun aamulla kellon soidessa Kotiorja sanoi "onks täs mitään järkee? Vedä ykkönen, ni saat hampurilaisen".

Siis toi meidän Jekku on niin daiju. Lällätteli mun voittaman lelun kanssa, et "vitsit miten helppoo toi toko, kävin tekee parit perusasennot Janakkalan hallissa ja voitin tämmösen lelun" Aaargh, hiukan piti sille kertoo, et MEITSI VOITTI SEN LELUN, et sää!!

Otetta tiukemmaksi

Meillä on ollut aika tylsää nyt joulukuussa. Ensinnäkin, ei olla päästy riekkumaan lumessa kuin kerran, kun lunta oli vaan niin vähän aikaa ja toisekseen meidän kuljetuskalustomme corolla meni lakkoon yks ilta kun oltiin juuri lähdetty kohti metsää. Siinä sitten odotettiin tienposkessa hinausautoa. Onneks oltiin lähellä kotia, niin jatkettiin siitä sitten kävellen lenkin kautta kotiin. Hinausauton kuskille huudettiin oikein kolmissa mudein, et se ei saa sit varastaa meidän corollaa, mut Kotiorja antoi sen kuitenkin viedä corollan, kun ei sillä päässy enää ajamaankaan. Sepä olikin sitten parisen viikkoa korjauksessa ja me ei päästy paljon yhtään treenaamaan. No, mut mä olen sit terästäny hiukan otettani useammalla saralla.

Yhtenä päivänä tajusin, että meillä on ollu tää sama sohva jo varmaan kuus vuotta ja päätin vihdoin korkata sen. Kotiorja ei tykänny yhtään kun maistoin vähän yhtä kulmaa. Täytyy jatkaa joku toinen kerta, kun nyt se vahtii sitä hiukan liian tarkkaan. 

Kotiorja ja muut omasta mielestään vitsikkäät mudi-ihmisiksi itseään kutsuvat ovat keksineet häväistä koko mudiyhdyskunnan. Olivat painaneet pipoja, joissa on kuva räyhäävästä mudista. Tämä menee jo liiallisuuksiin. Lauman puollustaminen on kunnia asia monelle meistä, eikä siitä tarvitse alkaa irvailemaan. Kehoitan nyt kaikkia teitä mudilukijoita ryhtymään toimiin asian suhteen, itse aloitin jo ja ottakaa esimerkkiä!

Jekku on kasvanut mielestään isoksi pojaksi. Olen opettanut nulikkaan repimistaisteluissa. Se on olevinaan niin cool, että pitää vaan rätistä kiinni, kun meitsi tempoo kunnolla. Mut kylläpähän irroittaa otteensä, kun otan tiukemman ilmeen ja latelen sellaiset kirosanat, mitä toi kakara ei ole edes vielä eläissään kuullu. Sentään jotain vaikutusvaltaa meitsillä vielä.

Tänään päästiin painelemaan metsässä täysillä ja löysin ihanan paskakasan, josta otin kunnon tuoksut ja maalaukset turkkiin. En tajuu, et miks Kotiorja pesi mun vaivalla hankittuja hajusteita metsässä sammaleella ja kotona shampoolla ja totesi, et onneks ei sentään ollu ihmisen. Ei se ymmärrä koiranelämästä juuri mitään. Vähän tuli kroppa kipeäksi juoksemisesta ja loppumatkan himmailin Kotiorjan perässä. Ei oikein parin viikkon takaiset osteopaatin hoidot tällä kertaa auttaneet.

Hyvää joulua kaikille! Muistakaa olla tarkkoina, niin varmasti saatte varastettua palan kinkkua ja piparia (pipari on parasta sinihomejuustolla!).

Kyllä on hommaa tuossa pennun kasvattamisessa

Aika homma tuossa meidän Jekussa vielä. Yritin viedä pennun peurametsälle tässä yks päivä. Nooh, kyllä se mukaan lähtikin, mut sit eksyi metsään. Ei pysyny meikän perässä, kun sillä on vielä hiukan kesken toi työ, et kenen pillin mukaan tanssitaan. Se siis lähti kesken metsästyksen (niinkuin toivoton metsästäjä Liinukin), kun Kotiorja huusi. Vielä vaan pitää takoa sen kalloon, et kesken metsäretken ei lähdetä, vaikka kuka huutais. Ja niinhän sille kävi, et ei se sit pysyny Liinun kintereilläkään ja jäi hortoilemaan metsään eksyksissä. Kotiorja koulutti omalla tavallaan, eikä juuri huudellu, ennen kuin heltyi, kun pentu päästi "apua"-haukun. Sitten Jekku painelikin äkkiä Kotiorjan ja Liinun luo. Meikä liittyi seuraan vasta hiukan myöhemmin, kun oli vielä hommat kesken. En mää enää minkään perässä ollu, mut kunhan tutkailin tilannetta, enkä viitsinyt suotta mennä lauman luo, kun tiesin niiden olevan ihan lähellä.

Jo aikasemmin samalla metsäretkellä käytiin kurssin "Koiran elämää metsässä" osa 1. Siinä meitsi oli löytäny peuran luita ja yritin opettaa Jekulle, että kunnon koirat syövät metsästä löytämänsä luut, raadot ja paskat, koska ne ovat oikein sopivaa ruokaa koiraeläimelle. Mut ei, pienen painostuksen jälkeen Kotiorja sai pennun kiinnostumaan ennemmin "omakäpy"-leikistä, vaikka Jekkua olisi selvästi kiinnostanut meitsin kurssi enemmän. 

Jekku on kuulemma edenny haussa ilmaisutreeneissä, kun sillä oli lamppu syttyny rullantuonnin suhteen. Ehkä siitä saadaan ihan kelpo hakukoira. Tänään se oli rakastunu beuceron Rootiin ja hehkutti ihan onnellisena, kun oli pussannu Rootia monta kertaa lenkillä. Meitsikin on yrittäny saada sitä kunnon leikkiin, et oppis hiukan otteita, jos joutuu joskus tuolla kadulla vapaapainiotteluun. Mut ei se hannari oo uskaltautunu painikouluun vielä.

Liinu pääsi tänään koirajuoksutreeneihin ja kuten arvata saattaa, niin tykkäsi. Ihan fiilareissa, kun sai juosta ja huutaa.

 Kuva metsäretkeltä, tarkkailemme vielä tilannetta, että josko otettais pienet spurtit.

Tokootokoo

Meitsin treenit on viimeaikoina painottunu noihin tokohommiin. Oon mä päässy vähän agilityynkin, siistiä vetää täysillä! Ja peltojäljelle, joka on myös huippua, mutta hiukan haasteellista, kun aivoissa surrais ja täytyis mennä keskittyneesti.

Mut tokossa voi vetää ihan riehakkaastikin, tosin pari viikkoa sitten en vetäny, kun oli vähän tassussa kirvelyä. Silloin vedin tämmösen rivin:
Paikallaolo 0, oli viimenen liike ja meitsillä meni ihan hermot niihin muihin koiriin sinne mennessä, ni Kotiorja veiki munt pois sieltä rivistä ennen liikkeen alkua.
Seuraaminen 8,5, hiukan hajamielisyyttä ja tais jäädä joku istuminen tekemättä.
Maahanmeno 0, siis mä kuulin et "istu", eikä Kotiorja korjannu, eli sen vika.
Luoksetulo 5, vedin täysillä, en kuullu käskyä, mut muistin just ennen Kotiorjaa, et tässähän kuuluu pysähtyä matkalla.
Seisominen 5, tuli sit käännytttyä, kun Kotiorja käveli ohi, hups.
Noutaminen 9,5, vedin täysillä, jäin vähän kauas istumaan.
Kauko-ohjaus 5,5, en oikein kuullu aina ekalla kerralla istumisia mut tiesin, et sen jälkeen mennään maahan, taaskaan ei ylimääräisiä pisteitä omatoimisuudesta, ihme laji!
Hyppy 6,5, en muista enää, et mitä tuli tehtyä :)
Kokonaisvaikutus 8, kivan näköistä, mutta jotkut liikkeet epäonnistuvat.

Tuomari Riitta Räsänen

Ei tullu tulosta Liedosta siis ja kotona mä sit toinkin ilmi, et mulla oli tassuvaivaa, joten Kotiorja perui seuraavan päivän kokeen meitsin osalta.

Eilen oltiin sit Salossa tottelemassa.

Paikallaolo 10, meitsi sai olla reunimmaisena, oli helpompi sietää tilannetta, kun ei ollu niitä tyhmiä koiria ympärillä ja viereinenkin koira ymmärsi lähteä heti ohjaajien perään.
Seuraaminen 9, meitsi veti niin vaan kun osaan, mut ei tippunu kymppiä, mitä lie olis vaatinu lisää.
Maahanmeno 10, Kotiorjalla oli vaikeuksia palatessa meitsin viereen, kun heilutin häntää, ni se yritti väistellä sitä ettei tinttaa päälle.
Luoksetulo 7,5, palattiin käsimerkkiin, pysähdyin ihan heti, kun viesti aivoista meni jalkoihin, se vaan on aika pitkä matka.
Seisominen 0, tää on taas ollu mulle viimeaikoina niin vaikeeta, kun tulee se pieni Manta esiin, et ei kai Kotiorja vaan jätä mua sinne yksin seisomaan. Sitä mä vaan varmistelin kun käännyin ja otin pari askelta, kun Kotiorja käveli mun ohi.
Nouto 9, vedin täysillä ja suoraan sivulle, niin kuin mulle on just opetettu, varmaan Kotiorja tehny jonkun ylimääräisen liikkeen, kun ei kymppiä tullu.
Kauko-ohjaus 8, Kotiorjan ylläriks vedin tän ilman virheitä, tuomari varmaan halus jotain muunlaista tähän, mut Kotiorjan mielestä olin täydellinen.
Hyppy 6,5, mää niin osaan tän, tässäkin tullaan suoraan sivulle nykyään ja mulla oli se heti mielessä, kun oli hypänny sinne toiselle puolelle, ni ihan vaan epähuomiossa unohdin istua ja ponkasin takas Kotiorjan sivulle koska mä niin tiesin, miten tää liike nykyään tehdään!!!
Kokonaisvaikutus 9, innokasta tekemistä mutta koira ottaa omia oikeuksia, siis edelleen mä ihmettelen, että missä on oma-aloitteisuuden arvostus??

Yht. 153,5 pistettä ja sijoitus 4./12. Tuomari Kari Kielo.
Hiukan jäi ykkösestä siis ja vielä saadaan mennä avoimeen luokkaan.
Nyt oli sellanen olo, että toko on kans kiva laji, eikä ihme nysväämistä.

Kotiorja tosiaan päätti ton Liedon kokeen jälkeen, et meitsi tulee jatkossa luoksetulon, noudon ja hypyn suoraan sivulle, kun se tuomari siellä ihmetteli, et miks en tuu. Helpostihan mää sen opin ja se on niin siistii täräyttää täysillä sivulle!

Liinu liitää ja liihottaa

Kerrankin pääsin kertomaan omia kuulumisiani tähän Kärtyn blogiin. Mä olen nyt reilun vuoden käyny treenaamassa agilitya Iitun kanssa. Agility on mun mielestä paras laji. Tuli tuossa kesällä tehtyä taas palveluskoirahommiakin, kun menin osteopaattikäynnin jälkeen ilmaisemaan Iitulle, että mä oon aika reipas nykyään. Käytiin yksi koekin, mut se oli aika ahdistavaa. Löysin kyllä keppejä jäljeltä ja esineenkin, mutta se tottelevaisuusosuus oli niin ahdistavaa, että en oikein voinut tehdä mitään. TOKO-kokeessakin käytiin. Siellä paikallaolossa viereinen koira ja sitten sen ohjaajakin häiriköivät mun herkkää sieluani, leikkiin kutsulla, takapuolen haistelulla ja haukkumalla, siis nää teki se koira, ei se ohjaaja. Se ohjaaja sit komenti loppujelopuks koiraansa niin kovin, et ajattelin häipyä paikalta, ennen kuin se oli tullu mun kimppuun. Sain uusinnan, mut sit siellä alkoi taas joku liikkumaan yleisössä, ni ajattelin, et nyt on lähdettävä aikaisemmin ennen kuin käy huonosti. Muut liikkeet meni suht. ok, paitsi kaket unohdin kokonaan ja hypyssäkin tein omat kuviot.

Mutta siis nyt on ollu kivaa, kun Iitu tajus, että mä en edeleenkään halua olla PK-koira. Agilityyn ja TOKOon lähden nykyään mielelläni, kun kroppa on kunnossa.

Oon päässy tässä parit möllikisatkin, siis aksassa. Yhdet meni tosi hyvin, kun mä en niin kovin paljoa ehtiny hullaantumaan vapaudesta. Sitten on ollu vähän epäselvää ohjausta Iitulta ja hullaantuneena liihotusta multa. Mä en vaan voi sille mitään, et tulee niin hyvä fiilis tuosta lajista, sit mulla lähtee vaan jalat viemään, enkä muista, et piti sitä rataakin mennä. Viimeksi maanantaina olin niin fiilareissa radan jälkeenkin, et Iitu sanoi jäähdyttelylenkillä "Liinu, voit lopettaa haukkumisen, tultiin radalta jo viis minuuttia sitten". No hitsi, en mä ollu huomannu. Mulla soi päässä taas vaan sen "huuda, huuda ilosta, huuda, huuda vapaudesta".

starttiluokka 21.10.13 

möllirata 21.10.13

2.10.13 ATT 

Kotiorjallahan noita ideoita riittää...

Kotiorja oli taas sit keksiny meikälle ohjelmaa yhteen viikonloppuun. Ensin oltiin etsintäkokeessa, jee! Ja sitten jossain kyseenalaisessa eläinrääkkäystestissä.

Mutta ensin kokeeseen, joka oli 21.9. Meitsihän ei ole päässyt kohta vuoteen kokeilemaan et mitä kokeenjärjestäjät ovat keksineet, niin jo oli aikakin. Ensimmäisenä osa-alueena oli jälki, jonka meitsi vetäs suoraan sanoen mahtavasti; aikaa meni alle 10 min ja neljä keppiä messissä, janalta tuomari nipisti pisteen, kun olis täytyny edetä suoraviivaisemmin. 

Seuraavaksi vuorossa oli tarkkuus. Se olikin aika kinkkinen, kesantopeltoon tehty. Viereiset ruudut haisivat myös tosi mielenkiintoisilta, niin hiukan teki mieli useampaan otteeseen lähteä omasta ruudusta pois. Ja niin siinä kävi, et en ehtiny koko ruutua haistelemaan ja esine jäi. Tämä siis nollille.

Sit oli meikän suosikki; pudotettu esine. Vedin täysillä, siis ihan täysillä ja täydet pisteet :)

Esineruutuun siirryttiin autojen kanssa ja siellä olikin hauska juttu, kun ekaa esinettä tuodessä meikä törmäs etuesineeseen. Siinä sit arvuuttelin, et kumman toisin vaiko molemmat ja päädyin siihen etuesineeseen, kun se oli niin paljon kivampi (ja mun entententen lasku osui siihen). Nostin sit vielä ne pari, tosin siihen, minkä olin jättäny etuesineen paikalle, piti Kotiorjan mut yhdeltä pistolta "vetää", kun meitsi oli kokonaan unohtanu, et se yks esine jäi siihen. Aikaa meni 3,5min, pisteet 26/30. kun se oli kuulemma huono juttu, et keksin vaihtaa esinettä.

Vikana maastolajeista oli haku ja meitsi tietty siihenkin, niin kuin näihin muihin ekana, koska Kotiorja on onnistunut 80 prosenttisesti meidän koeuran arpomaan meidät ekana radoille. Ja hah, ihan kuin olisinkin turhaan juossu sinne tuulen puolelle, kun siellä ei mitään ollu, ennen kuin oli alueen puolessa välissä ja siten vedinkin sinne ilman sen kummempia ohjeistuksia keskilinjan yli, sieltä ukko ylös ja ilmasusta täydet. Sit Kotiorja meni kohta kävelemään sen ainoa hyvän lähetyspaikan ohi, toiselle puolelle siis ja lähetteli meikää loppuajan louhikkoon. No, eipä ollu kiva sinne edetä, ei. Ja se ukkokin jäi sinne missä oli se hyvä lähetyspaikka. Näin siinä sit kävi, et pisteet maastosta 145p eikä siis mahdollisuutta tulokseen.

Tottikseen mentiin sit kuulemma treenimielessä ja sainkin kokea yllärin, kun Kotiorja sanoi henkilöryhmässä "EI", kun ihan vaan vähän haistoin ihmistä. Ei se tottis oikeen muutenkaan tuntunu kivalta, olin jo aika väsy. Hyppyynkin kolautin, ni en sit viittiny takaspäin hypätä. Paikallaolossa tuli toinen treenikohta, kun meitsi lähti sieltä, ni Kotiorja veiki takas. Siis outoo, et se voi tollasta tehdä kokeessa?? Oli kuulemma hyvä tilaisuus, kun meidän pariki treenas vaan. Tuomari totes lopuks, et "huono treeni". Kotiorja oli erimieltä, kun oli päässy puuttumaan meitsin hommiin, mut se oli ihan hiljaa vaan.

Ja sit mää oli tositosi väsyny ja nukuin vaan, kunnes aamulla kello soi ennen viittä ja Kotiorja sanoi, et nyt lähdetään Lapualle. No, mää ilmoitin, et en oo lähdös ja menin häkkiini, mut väkisin se munt raahas mukaan.

Siellä olikinsit tehty joku eläinrääkkäysrata ja mää huomasin heti, et taas on joku "näin pääset eroon mudista" -homma käynnissä. Erittäin Epäilyttävää!

Ekana mentiin alueelle ja kierrettiin ihmisryhmä. Sit testiohjaaja jututti Kotiorjaa ja kohta se halus tutustua meikään ja lääppiä meitsin läpi. Seuraavaks Kotiorja kopitteli lelua sen naisen kanssa ja meitsi katto (niin kuin tuomari kommnentoi) "siinä tytöt kopittelee", ei kannattanu lähteä mukaan, joku koira siihen oli haudattuna ja se olis voinu johtaa siihen, et meikä olis ollu se seuraava haudattava koira. Sit oli joku saalisjuttu, mut päätin olla innostumatta sen enempää ja katselin sitä Kotiorjan vierestä, molemmat kerrat. Sit taisi olla aktiivisuusjuttu: mää esitin eka aktiivista ja hypin Kotiorjan naamarin tasolle muutaman kerran, mut ei se aktivoitunu, niin tälläsin siihen viereen istumaan ja katselin siinä tuomareita ja yleisöä, et jos joku aktivoituis. Mut ihan hiljasta oli. Sitten seuraavaksi joku tyyppi hyppeli todella erikoisesti hiukan kauempana, siinähän hyppeli, meitsi pysyi Kotiorjan vieressä ja ihan vaan hiukan tuupin sitä selkään, et menis eka. Käytiin sit moikkaamassa se hassun performanssin esittäny tyyppi.

Seuraavaksi taisi olla haalari, joka hyppäs eteen. Hiukan aikaa meitsillä meni, ennen kuin arvasin mennä haistamaan. Eihän tollasesta tiedä, jos vielä olis päälle tullu. Pieni urahdus taisi meikältä päästä, kun se haalari pomppas. Meikä siinä tuuppi Kotiorjaa selkään, et se olis menny edeltä, etten olis ollu ekana haalarin ruokalistalla. Sit mentiin vielä siitä ohi, hiukan piti väistää varuiks. Sit oli rämisevä juttujuttu. Sitä menin nopeammin katsomaan ja sit piti kävellä viivaa pitkin sen ohi pari kertaa. En mää sit tajua, et mitä hauskaa siinä oli, et meikä käveli tasan viivaa pitkin!? Niinhän se ohjaaja käski!

Sit oli jotain ihme haamuja, jotka olikin ihmisiä. Eka kattelin Kotiorjan vierestä ja tuupin taas Kotiorjaa menemään edeltä, enkä tod. meinannu mennä kattomaan lähempää, mut kun Kotiorja riisui niiltä huput ja ne olikin ihmisiä, ni kävin sit moikkaa molemmat. Sitten tytöt vielä kopitteli, mut se oli jo niin nähty. Lopuksi meitsi yritettiin ampua, mut päätin seurata tiiviisti Kotiorjaa, et jos ne ei sit osuis, eikä ne osunu! Sit sain vapuatuksen ja revin leluani oikein kunnolla.

Tuomari sit sanoi, et olen todellakin Kotiorjan koira, kun moni olis noissa tilanteissa meitsin tilalla lähteny litomaan autolle, mut meitsi pysyi Kotiorjan vieressä. Aggree ei saatu näkyviin, vaikka pieni urahdus kertoi, et kyllä sitä meikässä hiukan on.

Sanallisena koko homma:

Kontakti-tervehtiminen- ottaa itse kontaktin tai vastaa siihen
Kontakti-yhteistyö- lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TOsta
Kontakti- käsittely- hyväksyy käsittelyn

Leikki1-leikkihalu-ei leiki, osoittaa kiinnostusta
Leikki1-tarttuminen-ei tartu, nuuskii esinettä
Leikki1- puruote ja taistelu- ei tartu esineeseen

Takaa-ajo1.kerta-ei aloita
Tarttuminen1. kerta- ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään
Takaa-ajo2. kerta- ei aloita
Tarttuminen2. kerta-ei kiinnostu saaliista/ei juokse perään

Aktiviteettitaso- tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua, seistä, maata

Etäleikki-kiinnostus-kiinnostunut avustajasta, seuraa taukoamatta
Etäleikki-uhka/aggressio-ei osoita uhkauselkeitä
Etäleikki-uteliaisuus- ei saavu avustajan luo
Etäleikki-leikkihalu-ei osoita kiinnostusta
Etäleikki- yhteistyö- ei osoita kiinnostusta

Yllätys-pelko-väistää kääntämättä katsetta pois
Yllätys-puollustus/aggressio-ei osoita uhkauselkeitä
Yllätys-uteliaisuus-menee haalarin luo, kun se on laskettu maahan/ ei mene ajoissa
Yllätys-jäljellejäävä pelko-niiaus tai nopeuden vaihtelu samanlaisina vähintään kahdella ohituskerralla
Yllätys-jäljellejäävä kiinnostus-ei osoita kiinnostusta haalariin

Ääniherkkyys-pelko-väistää kääntämättä pois katsettaan
Ääniherkkyys-uteliaisuus-menee räminälaitteen luo, kun ohjaaja seisoo vieressä
Ääniherkkyys-jäljellejäävä pelko-ei minkäänlaista liikkumanopeudenvaihtelua tai väistämistä
Ääniherkkyys-jäljellejäävä kiinnostus-ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Aaveet-puollustus/aggressio-ei osoita uhkauselkeitä
Aaveet-tarkkaavaisuus-katselee aaveita sillointällöin
Aaveet-pelko-on ohjaajan edessä tai sivulla
Aaveet-uteliaisuus-menee katsomaan kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin
Aaveet-kontaktinotto aaveeseen- ottaa itse kontaktia avustajaan

Leikki2-leikkihalu-ei leiki, ei osoita kiinnostusta
Leikki2-tarttuminen-ei tartu esineeseen

Ampuminen-häiritsevyys lisääntyy leikin/passiivisuuden aikana, sen jälkeen välinpitämätön

Et sellasta, meikä on nyt siis MH-luonnekuvauksen suorittanu. Ja sit mää nukuin kaks päivää. Kotiorja sanoi, et taidan olla jo muori, niin kuin MH testinohjaaja sanoi.

Nyt on sit tehty TOKOo ja pari peltojälkee, josko niissä olis meikälle sopivat lajit. Kotiorja esitteli eilen, et "nää on peltojäljen purkit ja nämä ilmaistaan nyt sitten maahan menemällä", ei siinä mitään, niin sit tehtiin, eilen oli vaan yks purkki ja siinä sain hiukan apuja, tänään neljä, joista kahdelle apuja ja kaksi lätsähdin itsenäisesti maahan. Niin, siis meikähän on tähän saakka ilmassu jälkikepit tuomalla ne ja samoin tarkkuudessa oon tuonu esineen, et ihan uus juttu tää, jota helpottaa se, et käytössä oli haun "eläinrääkkäyspurkit".

Liinu on ollu möllikisoissa ja vetäny kuulemma hyvin. Jekku on treenannu hakua, jälkeä ja tottista sekä vähän aksan alkeita ja on kuulemma tosi innokas ja pätevä, mut he voi joskus kertoa ihan itse tekemisistään.

Tis is hjumor

Kotiorja oli keksiny, et lähdetään KKH:n porukan kanssa kisaamaan TOKOn piirinmestaruuksiin joukkueena. Niinpä hän sai houkuteltua muutkin tokoilemaan ja tänään esiintyi sitten mudi-hoffi-joukkue.

Meitsi oli hyvällä fiiliksellä ja toimin myös sen mukaisesti. Paikallaolon vetäsin tänään lähes koeohjeen mukaisesti, taisi jäädä tuomarilta huomioimatta, et en ihan heti sinne maihin lätsähtäny, kun arvosana oli 10. Hiukan taukoa ja sitten yksilöliikkeisiin.

Seuraamisen tein sillain puolihuolimattomasti, siitä 9 pistettä. Maahanmenossa oli taas sit Kotiorjan vuoro mokata meidän pisteitä liian kovalla käskyllä, pisteitä 9. Luoksetulossa meitsiltä meni se pysähdys vähän pitkäks ja taas sai Kotiorja pyyhkeitä, kun antoi käskyn liian myöhään, tarveiskohan tuota Kotiorjaa treenata tötteröiden kanssa? Pisteet 5.

Seisomisessa tuomari rokotti taas Kotiorjan käskystä ja meitsi hiukan teputti siinä paikoillaan, ihme pilkunviilausta, ihan vähän vaan jäi jalat käymään, kun käsky tuli. Pisteet 8,5. Noudossa meitsi veti taas pisteet kotiin ja tuomari jaksoi pitkään ihastella, että onpa upea nouto, hiukan rokotti vinosta perusasennosta sit kuitenkin, 9,5 pistettä tästä. Kakeissa en taaskaan viitsiny ihan heti mennä maahan ja ekassa istumisessa odotin Kotiorjalta toisen käskyn, et ihanko oikeesti noustaan. Pisteet 8.

Ja sit vähän huumoria peliin. Mentiin hyppyesteelle ja Kotiorja siinä ihan jäykkänä, et ei kai Manta hyppää ennen käskyä. No en hypänny, vaan bongasin kehän laidalta yhden huipun treenikaverin, joka just kuvas mua. Kävin sit moikkaa sitä ja sit tulin täysillä hypyn kautta takas. Ei ollu huumorii tuomarilla, eikä Kotiorjalla, tästä 0 pistettä. Tuomari sanoi, että olis niin halunnu antaa 10 pistettä kokonaisvaikutuksesta, no hitto, miks se antoi sit 7 pojoo?

Näistä tuli kasaan 148 pistettä. Eipä ole syytä päästää Kotiorjaa liian helpolla pois AVO-luokasta, kjäh, kjäh :D

Pääsin kokeen jälkeen uimaan kuitenkin, kun Kotiorja oli niin tyytyväinen meitsin hyvään meininkiin. Ei se ollu kiukkunen tuosta tempauksesta, oli vaan iloinen, kun mää oon kunnossa ja totes, et ei meitsin kanssa voi harrastaa, jos ottaa nää hommat tosissaan.

Seurataan :)

Tarvii sit niin kovaa käskee!

Siis mää yritin pysähtyä tosi nopeesti.

Täysillä kapulan palautukseen!

Meitsiä ei sit enää otettu illalla hakutreeneihin. Liinu oli ollu super ja Jekkukin vetäny hienosti :)

"Reipas pieni paimenpoika"

Jekku-kakara aloitti sit virallisen epäviralliset koiranäyttelyhommat. Eli se osallistui tänään Turun pentunäyttelyyn. Oli kuulemma antanu tuomarin kattoo hampaat ja koplata, ilman mitään vastalauseita ja muutenkin esiintynyt lunkisti. Siinä kävi sit niin, et ipana sai kunniapalkinnon ja oli ROP-pentu (no, Jekku olikin kyllä ainoo mudi). Oman kehän ja ryhmäkehän välissä Jekku oli käyny tallihommissa, kun näyttely oli ollu raviradalla, ihan "meidän" tallin vieressä. Sieltä poika oli sentään tajunnu ottaa hiukan maalaista uskottavuutta tassuihin savitarhasta. Mut ei ollu auttanu ryhmäkehässä, sieltä oli saanu poistua heti, niin kuin mudit yleensä.

Tässä kakaran arvostelu (tuomari Tarja Löfman):

Tasapainoisesti kehittynyt. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta ja pigmentti.Vaaleat silmät. Rodunomaiset linjat päässä. Oikea raajakorkeus. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Köyristää hieman ylälinjaa. Erinomainen karvanlaatu, jossa sopiva laineikkuus. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Reipas pieni paimenpoika.


Päästiin tänään kaikki hakuun ja oli ihan superia! Mä vedin täysillä, kun tehtiin ilmaisutreeniä isolla hiekkakentällä. Lopuks annoin kaikkien maalimiesten silitellä ja palvoa mua. 

Pari kuvaa vielä kakarasta loppuun.

KP:t , ROPit, kaiket

Vähän jo väsyttää

Liinu-missi-prinsessan on pakko tunkea posetuskuvaan

Kävihän pieni reipas oikeasti paimenessakin ja hienosti meni

Jekku, pönötysmestari joutui tulliin

Meidän kakarakoira Jekku kävi tänään harjoittelemassa pönötystä ja ravaamista mätsärissä. Hyvin oli oppinu, oli meinaan sen ekat pönötys- ja ravaamistreenit, kun oli saanu palkintoja. Jekku oli meinannu, et helppo homma saada herkkuja, senkun seisoo ja ravaa pomppimatta. Jekku oli sijoittunu isojen pentujen punaisten toiseks. Palkinnoks se sai herkkuja, luita ja lelun. Prinsessa Liinu yritti väkisin päästä mukaan, taisi arvata, että olivat menossa misseilemään. Mut Liinu jätettiin tylysti kotiin. Ninni oli sentään päässy mukaan Ellin kanssa, kun hekin haluavat harjoitella näytelmähommia. Ninni oli saanu punaisen, mut sit ei ollu jaksanu enää isossa kehässä. Meitsihän ei oo koskaan ymmärtänyt noita missihommia, onneks mua ei sinne raahattu.

Jekku ei tienny sitä, että sen palkinnot joutu tulliin kotiin tultua ja....

Liinun kanssa oltiin eilen osteopaatilla ja me ollaan nyt molemmat kunnossa. Eli Liinu oli pysyny hyvänä sitten huhtikuisen hoidon ja meitsiltä hoidettiin vaan leikattua jalkaa ja muuten pientä hienosäätöä. Ja Kotiorjalle muistutukseks vielä se, mitä meille kerrottiin, eli nyt saa päästellä, eikä meitsiä saa turhia rajoittaa! Jee!
 

Jekku 5kk

Jekku pentunen täytti eilen 5kk. Ja koska hän on jo niiiin iso poika, niin hän on keksinyt, että voisi kokeilla isotella isoille koirille ja toiseksi hän on keksinyt että ei tarvitse aina tulla, jos Kotiorja huutaa. No niin, siitä se sit alkaa, mudin elämä, kiltin pojan esittäminen on ohimennyttä elämää...hyvä Jekku, vihdoin alkaa opit menemään perille!

 

"Minäkö tuhmis?"

Koko lauma uimahommissa Puulavedessä

Kärtty ui kauaksi, Jekku ja Liinu katselee

Liinu juhannusiltana

"Nyt se hyppää!"

Kaikki yhdessä Mantan kimppuun!

Splash!

Juhannusta vietettiin Rudin mökillä Rymättylässä. Oli meitsille sopivaa ohjelmaa, uimista ja jälki-ja esine treeniä. Peurametsälle pääsin liian vähän, kun mut ekan reissun jälkeen laitettiin narunnokkaan, törkeetä.

Varhaiseläkeläinen

Meikä on nyt ollu tuon tokokokeen jälkeen varhaiseläkkeellä. Kotiorja ei oo oikein tajunnu, et meitsin kroppa ei edelleenkään ole kunnossa. Mähän siis kävin osteopaatilla huhtikuun lopulla ja sen jälkeen vetäsin parit kunnon hakutreenit sillä seurauksella, että alkoi kolottamaan oikein kunnolla. Ei oo enää tehny mieli lähteä edes treeneihin. Kotiorja oli ehtiny ilmottaa mut hakukokeeseen ja yhteen tokoonkin, mut perui ne molemmat. Hakukokeen, kun en pystyny treeneissä hyppäämään ja tokoa se mietti koko edeltävän viikon, kun olin ollu suht ok, mut tahmea. Sit mä sain punkkiaineen ja siitä hirveen kutinan (ja märkivän läntin myöhemmin) ja siinä oli sit tokot taputeltu. Oon nyt antanu nuorison treenaa ja väistäny suosiolla sivuun. Oon mä kyl käyny lenkillä ja uimassa.

Meidän Liinu on tosiaan alkanu treenaa taas PK-hommia. Se kävi samalla osteopaatilla ja Liipastapa löytyikin myös kipua aiheuttanut lanteen kiertymä. Liinu tykkää nykyään lähteä treeneihin ja noi on käyny treenaa jälkeä, hakua ja tottista. Jekku on kuulemma ihan super haussa ja jälkeäkin ajaa nohevana. Mut mähän oon jo heti nähny, et siinä pojassa on ainesta. Niin pontevasti se päivittäin raapii noita keittiönkaappien ovia, eikä Kotiorja tajuu antaa sille ruokaa HETI!

Eilen kävin hoidoissa uusiks ja suunnitelmana meikän osalta on nyt, et mä saan rauhassa toipua. Kotiorja ei tiettykään oo ottanu mua silloin treeneihin, kun en oo halunnu lähteä. Se onneks tietää, et kumpi meistä määrää, et milloin lähden ja milloin en.

Laitetaan parit Minna Toivosen ottamat kuvat Liipusta tähän. Jotenki noilla on joku "nyt tarkkana"-homma noissa molemmilla, Liinulla hypyissä ja Kotiorja taitaa laskea hitaita askelia :)

 Ja sit Jekusta joku

Ja meitsi vahtii kylää